Avainsana: Tiimioppiminen
Osaamista tiimioppimalla – Oppimisen mahdollistaminen tiimioppimisen menetelmin YTO-opinnoissa
Tiimimestari® -valmennus muutti ajatteluani oppimisesta – pysyvästi
Tiimioppiminen luo yhteisöllisyyttä ja osallisuutta kouluihin
Tiimeillä tuetaan työhyvinvointia
Tämä vähän karultakin kuulostava lausahdus kiteyttää sen, ettei työhyvinvointi ole yksiselitteinen tai lyhyen aikavälin seuraamus tietystä toiminnasta, vaan monien asioiden summa. Tiimiyhteisö ei ole automaattisesti hyvinvoinnin lähde, mutta oikein toteutettuna sen vaikutukset ovat positiiviset – vaikka se ei välttämättä näykään heti.
Tiimi vahvistaa ammattitaitoa.
”Olen havainnut, että toisen ihmisen kautta oma ammatillinen kehittyminen menee potenssiin kymmenen – ja kun huomaa oman kehittymisen, onhan se selvä, että se vaikuttaa hyvinvointiin!” Parpala kiteyttää.
Asiantuntijuus kasvaa jakamisen myötä. Se kerrostuu omasta tiedosta ja kokemuksista, muiden jakamasta tiedosta ja kokemuksista, sekä yhdessä tuotetusta uudesta tiedosta. Olisi työlästä yrittää ylläpitää nykymaailman tieto-taito -tulvassa riittävää ammattitaitoa vain yksinpelin voimin. Kun siihen saa muilta syöttöapua, peli helpottuu ja kuten Parpala toteaa – kehittyminen ja kasvu on inspiroivaa.
Tiimi mahdollistaa jaetun autonomian.
Autonomia puhututtaa usein ja sillä on merkittävä vaikutus hyvinvointiin. Vahva autonomia on korostunut opettajien työssä ja se on leimautunut nimenomaan yksilön itsemääräämisoikeudeksi. Nykyinen kompleksinen maailma vaatii murrosta Itsekkyyden ja yksinäisyyden ajasta yhdessä tekemisen ja jakamisen aikaan. Se vaatii myös autonomia -käsitteen uudelleenmuotoilua.
”Autonomia on työparin tai tiimin autonomiaa yhdessä määritettyjen tavoitteiden ja raamien sisällä”, Sari Karjalainen, Varalan urheiluopiston apulaisrehtori pohtii. Toki autonomian ja yhteistyön välillä on jännite, kuten Parpalakin toteaa: ”Ihmiselle ei saa tulla tunnetta, että on menettänyt autonomian, sen miten toteutan työtäni ja mikä siinä itseä innostaa. On mahdollista säilyttää autonomian tunne ja silti tehdä yhdessä. Tähän auttaa aiheesta keskustelu, sen tarkastelu ja ymmärtäminen.”
Kun autonomiaa tarkastelee tiimiyhteisön jaetun vastuun ja päätöksenteon näkökulmasta, tiimien ja työparien autonomia jopa kasvaa. Päätöksenteko ei olekaan enää ylhäältä alaspäin, vaan vaakasuunnassa. Tiimien ja sitä kautta yksilöiden vaikutusmahdollisuus laajenee, kun yhden päätöksentekijän sijasta arjen päätöksiä tehdään yhdessä.
Se ei poista sitä, että voimme tehdä työtämme omien vahvuuksien kautta ja poimien itselle sopivia käytänteitä. Itse asiassa tiimeissä tehtäviä ja asioita voidaan jakaa vahvuuksien mukaan – kaikkien ei tarvitse aina tehdä kaikkea.
Tiimi tekee asiat näkyväksi.
”Kun tiimi tuo esille ongelmia ja haasteita, se on onnenpäivä!” Parpala iloitsee. Eikä tällä tarkoiteta kahvipöytänurinaa, vaan sitä että sanoitetaan haasteita ja lähdetään yhdessä ratkomaan niitä. Tiimit ovat ratkaisuareenoita. Niissä nostetaan asiat esille, tarkastellaan niitä ja lähdetään luomaan ratkaisuja. Ilman tällaista areenaa ongelmat jäävät nimenomaan vain kahvipöytiin, piiloon, kytemään, tuottamaan lisää ongelmia. ”Se luo hyvinvointia, kun voi luottaa siihen, että esille nostamani asia käsitellään ja on rakenne, jossa sitä lähdetään ratkomaan”, Parpala jatkaa.
Tiimeissä mahdollistuu sellainen luottamuksen taso, että tämä toteutuu. Sitä ei toki saavuteta hetkessä, mutta ajan kanssa. Eikä tiimeissä nouse näkyviksi vain ikävät asiat vaan myös onnistumiset. Vähän on sellaisia paikkoja, joissa onnistumisia voisi jakaa muille ja koko yhteisölle, ellei olisi tiimiä ja sen vuorovaikutushetkiä!
Asia- tai ratkaisukeskeisyyttä voi lähestyä myös tarvenäkökulmasta. Tarvelähtöisyys on yksi Varalan urheiluopiston tiimien kokoamisen perusta. Parhaimmillaan tarpeen ympärille koostuu tiimi, jossa on niin opettajia kuin muutakin henkilöstöä. ”Tämä mahdollistaa erilaisuuksien rikkauden, kun asiaa lähestytään eri työtehtävien näkökulmista”, Karjalainen tuo esille. Erilaisuus varmistaa, että näkyviin nousee tärkeitä ja huomionarvoisia seikkoja.
Tiimi tekee ihmiset näkyväksi.
”Dialogi on tärkeää, se luo tiimistä tuen ja turvan. Dialogi mahdollistaa yhteisen ymmärryksen, kun jaamme tuntoja ja asioita. Tiimistä jokaisella on oma paikka”, Karjalainen pohtii.
Dialogi auttaa näkemään toisen ihmisen.
Vaikka arjessa asiat nousevat tapetille, on kyse kuitenkin enemmän ihmisistä, kuten kaikki tiedämme, joskin usein unohdamme. Työhyvinvointi ei ole asia, vaan tunne. Myöskään tiimi ei ole asia, vaan tunne. Se on tunne yhteenkuuluvuudesta, omasta kuulumisesta johonkin, kytkeytymisestä yhteisöön. Siksi tiimien dialogi ei saa olla vain asialistojen läpikäyntiä vaan nimenomaan ajatusten ja myös tunteiden sanoittamista.
”Mielenkiintoista on ollut se, että asioiden päättämisen ja niistä puhumisen rinnalle on noussut puhe siitä, miten me keskenämme toimimme. Se on se juttu!” Parpala korostaa.
Hyvin muotoillut tiimit luovat arvoa jäsenilleen. Tämä arvo on parhaimmillaan tunne hyväksytyksi tulemisesta, tunne kuuluvuudesta, oman tekemisen tärkeydestä muille, turvallisuudesta ja siitä, että välitetään. Näin tiimit ovat parhaimmillaan merkityksellinen tuki työhyvinvoinnille.
Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global Oy, pohjautuen webinaariin Tiimeistä työhyvinvointia opetusalalle 17.1.12022. Vieraina Sari Karjalainen Varalan urheiluopisto ja Pertti Parpala Ritaharjun koulu.
Vieraskynä Minna Kesti: Maailma muuttuu, muuttuuko koulu.
Yksin emme enää tässä ajassa pärjää, se on jo selvää!
Mikä sitten neuvoksi? Koulu on perinteisesti nähty vakaana, jokseenkin muuttumattomana, hierarkkisena instituutiona, jolla on keskeinen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta. Vallitsevat ilmiöt, kuten pandemia, toivat meille kuitenkin esiin eräänlaisen testiympäristön, joka paljasti yleisesti koulujen toimintakulttuurin todellisen tilan. Tilannekuvan tuottamasta tiedosta lähdimme Ritaharjun koulussa entisestään vahvistamaan yhdessä tekevää kulttuuriamme, tavoitteena mahdollistaa oppimisen muutokseen vastaaminen. Muutokset ovat edellyttäneet meiltä tilannekuvan luomista, vuoropuhelua muuttuvan maailman kanssa sekä uudenlaista ajattelua ja toimintaa, jossa nämä molemmat vaikuttavat jatkuvasti, kehämäisesti, toisiinsa.
Ritaharjussa yhdessä tekevän, eli tiimioppivan yhteisön edellytyksenä on ollut ennen kaikkea ymmärtää, mihin toiminnallamme pyrimme ja miksi. Tämä ymmärrys rakentuu kokemuksemme mukaan yhteisössä vaiheittain, kerros kerrokselta, samalla syventäen ja sitouttaen, mutta tuoden esiin myös uusia, hämmentäviäkin kysymyksiä. Yhteisen dialogin ja jaetun kognition lisäksi olemme halunneet entisestään vahvistaa ja ketteröittää rakenteita tavoitteitamme tukeviksi. On selvää, että rakenteiden avulla ajattelun ja toiminnan virtaus ohjautuu helpommin kohti yhteistä päämäärämme, vahvistaen samalla yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia arjen monissa käänteissä. Pienempiä tiimejä tukevat rakenteet ovat antaneet myös mahdollisuuden luoda yhteistä ymmärrystä siitä, miksi meillä ylipäänsä on tiimit ja miksi meidän on tarpeen ohjautua kohti toisiamme, tuottaen taas lisää uudenlaisia kysymyksiä dialogiimme. Yksin emme enää tässä ajassa pärjää, se on jo selvää!
Oppivan yhteisön rakentaminen on vaatinut myös johtamiskulttuurin muutosta.
Olemme vahvistaneet tiimivalmentamista laajemmalle yhteisössämme ja suunnanneet toimiamme entistä vahvemmin tiimien edellytysten luomiseen ja tiimien autonomian vahvistamiseen valmentavia työtapoja hyödyntäen. Hajauttamalla tiimivalmentamista jokaisen osallisuus ja vaikuttavuus on saatu vahvemmin kuuluviin, vaikuttaen myönteisemmin myös päätöksentekoon. Samalla tiimin jäsenten vahvuudet sekä moninaisuus on saatu aktiivisempaa käyttöön ja omasta työstä nouseva merkityksellisyyden tunne ja hyvinvointi ovat vahvistuneet. Toisaalta tämä on saattanut haastaa myös yksilön ajattelua, jossa jo opittuja tapoja on joutunut arvioimaan uudelleen, haastamaan ja kehittämään, vaatien rohkeutta ja luottamusta koko tiimiltä. Tämä muutos on vaatinut meiltä pitkäjänteistä ja periksiantamatonta uskoa omaan tekemiseemme ja työ jatkuu edelleen.
Koulun tärkein tehtävä tapahtuu päivittäin oppilaiden kanssa, oppimista ja kasvua tukevassa vuorovaikutuksessa.
Kaiken tämän muutoksen takana on pyrkimys taata oppilaillemme parhaat laaja-alaiset tiedot ja taidot, mutta myös kykyä toimia ja oppia yhdessä, sekä arvioida, toimia ja kehittää yhteiskuntaa ja koko maailmaa kestävämpään suuntaan, monimuotoisuutta vaalien.
Tämä on kunnianhimoinen tavoite, mutta yhtään sen vähempään emme voi tyytyä tulevien sukupolviemme takia.
Matkan tekeminen tähän saakka on vaatinut meiltä kuvainnollisesti saunan lauteilla reflektointia, kirpeässä lumessa kieriskelyä, pitkiä ja kuluttaviakin hiihtovaelluksia sekä eväiden jakamista nuotion äärellä, tiimikavereiden kesken. Samalla olemme huomanneet, että kulttuuri alkaa hiljalleen muuttua ja muuntua tiimiläisen ajattelun, tiimidialogin ja -tekojen sekä yhteisen suunnan myötä uutta luovaksi toimintatavaksi, siirtyen hiljalleen oppilastiimeihin. Tulemme siis hetkittäin tilanteisiin, jossa alamme huomata ympäristössämme muutoksen tuomia mahdollisuuksia ja ymmärtää, miksi dialogisuus ja yhdessä oppiminen tässä murroksessa kannattelevat ja tulevat kannattelemaan yhteisömme kaikkia jäseniä. Elämme kulttuuria todeksi päivittäisessä työssämme, jota olemme pitkäjänteisesti rakentaneet yhdessä vuosien aikana, välillä kompuroiden, mutta silti aina uudelleen yhdessä ylös sinnikkäästi kivuten, uusia tapoja etsien ja kokeillen.
Maailma muuttuu, hiljalleen muuttuu myös koulu. Muutoksessa piilee sen mahdollisuus.
Teksti Minna Kesti, tiimivalmentaja
Ritaharjun koulu