Vieraskynä Minna Kesti: Maailma muuttuu, muuttuuko koulu.

Maailma on muuttunut pysyvästi vaikeasti ennakoitavaksi. Elämme kompleksista aikaa, jolloin kohtaamme koulun päivittäisessä työssä yhä useammin tilanteita, jossa syyn ja seurauksen välillä ei ole selkeää yhteyttä. Kohtaamme tilanteita, jossa emme pysty ennustamaan vallitsevaa tilannetta tai ilmiötä aiempien kokemustemme pohjalta. Myös oppilaiden lähtökohdat, oppimisen sekä kasvamisen edellytykset, ovat monisäkeisempiä, nostaen välillä esiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Lisämausteensa tähän soppaan tuovat median tuottamat klikkiotsikot koulujen ahdingosta ja sen pahoinvoivista yksilöistä.

Ristiaallokossa toimiminen haastaa kaikkia meitä etsimään yhdessä uusia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Mikä sitten neuvoksi? Koulu on perinteisesti nähty vakaana, jokseenkin muuttumattomana, hierarkkisena instituutiona, jolla on keskeinen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta. Vallitsevat ilmiöt, kuten pandemia, toivat meille kuitenkin esiin eräänlaisen testiympäristön, joka paljasti yleisesti koulujen toimintakulttuurin todellisen tilan. Tilannekuvan tuottamasta tiedosta lähdimme Ritaharjun koulussa entisestään vahvistamaan yhdessä tekevää kulttuuriamme, tavoitteena mahdollistaa oppimisen muutokseen vastaaminen. Muutokset ovat edellyttäneet meiltä tilannekuvan luomista, vuoropuhelua muuttuvan maailman kanssa sekä uudenlaista ajattelua ja toimintaa, jossa nämä molemmat vaikuttavat jatkuvasti, kehämäisesti, toisiinsa.

Ritaharjussa yhdessä tekevän, eli tiimioppivan yhteisön edellytyksenä on ollut ennen kaikkea ymmärtää, mihin toiminnallamme pyrimme ja miksi. Tämä ymmärrys rakentuu kokemuksemme mukaan yhteisössä vaiheittain, kerros kerrokselta, samalla syventäen ja sitouttaen, mutta tuoden esiin myös uusia, hämmentäviäkin kysymyksiä. Yhteisen dialogin ja jaetun kognition lisäksi olemme halunneet entisestään vahvistaa ja ketteröittää rakenteita tavoitteitamme tukeviksi. On selvää, että rakenteiden avulla ajattelun ja toiminnan virtaus ohjautuu helpommin kohti yhteistä päämäärämme, vahvistaen samalla yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia arjen monissa käänteissä. Pienempiä tiimejä tukevat rakenteet ovat antaneet myös mahdollisuuden luoda yhteistä ymmärrystä siitä, miksi meillä ylipäänsä on tiimit ja miksi meidän on tarpeen ohjautua kohti toisiamme, tuottaen taas lisää uudenlaisia kysymyksiä dialogiimme. Yksin emme enää tässä ajassa pärjää, se on jo selvää!

Oppivan yhteisön rakentaminen on vaatinut myös johtamiskulttuurin muutosta.

Olemme vahvistaneet tiimivalmentamista laajemmalle yhteisössämme ja suunnanneet toimiamme entistä vahvemmin tiimien edellytysten luomiseen ja tiimien autonomian vahvistamiseen valmentavia työtapoja hyödyntäen. Hajauttamalla tiimivalmentamista jokaisen osallisuus ja vaikuttavuus on saatu vahvemmin kuuluviin, vaikuttaen myönteisemmin myös päätöksentekoon. Samalla tiimin jäsenten vahvuudet sekä moninaisuus on saatu aktiivisempaa käyttöön ja omasta työstä nouseva merkityksellisyyden tunne ja hyvinvointi ovat vahvistuneet. Toisaalta tämä on saattanut haastaa myös yksilön ajattelua, jossa jo opittuja tapoja on joutunut arvioimaan uudelleen, haastamaan ja kehittämään, vaatien rohkeutta ja luottamusta koko tiimiltä. Tämä muutos on vaatinut meiltä pitkäjänteistä ja periksiantamatonta uskoa omaan tekemiseemme ja työ jatkuu edelleen.

Koulun tärkein tehtävä tapahtuu päivittäin oppilaiden kanssa, oppimista ja kasvua tukevassa vuorovaikutuksessa.

Kaiken tämän muutoksen takana on pyrkimys taata oppilaillemme parhaat laaja-alaiset tiedot ja taidot, mutta myös kykyä toimia ja oppia yhdessä, sekä arvioida, toimia ja kehittää yhteiskuntaa ja koko maailmaa kestävämpään suuntaan, monimuotoisuutta vaalien.

Tämä on kunnianhimoinen tavoite, mutta yhtään sen vähempään emme voi tyytyä tulevien sukupolviemme takia.

Matkan tekeminen tähän saakka on vaatinut meiltä kuvainnollisesti saunan lauteilla reflektointia, kirpeässä lumessa kieriskelyä, pitkiä ja kuluttaviakin hiihtovaelluksia sekä eväiden jakamista nuotion äärellä, tiimikavereiden kesken. Samalla olemme huomanneet, että kulttuuri alkaa hiljalleen muuttua ja muuntua tiimiläisen ajattelun, tiimidialogin ja -tekojen sekä yhteisen suunnan myötä uutta luovaksi toimintatavaksi, siirtyen hiljalleen oppilastiimeihin. Tulemme siis hetkittäin tilanteisiin, jossa alamme huomata ympäristössämme muutoksen tuomia mahdollisuuksia ja ymmärtää, miksi dialogisuus ja yhdessä oppiminen tässä murroksessa kannattelevat ja tulevat kannattelemaan yhteisömme kaikkia jäseniä. Elämme kulttuuria todeksi päivittäisessä työssämme, jota olemme pitkäjänteisesti rakentaneet yhdessä vuosien aikana, välillä kompuroiden, mutta silti aina uudelleen yhdessä ylös sinnikkäästi kivuten, uusia tapoja etsien ja kokeillen.

Maailma muuttuu, hiljalleen muuttuu myös koulu. Muutoksessa piilee sen mahdollisuus.

Kirjoittaja Minna Kesti, tiimivalmentaja

Ritaharjun koulu