Terhi Skaniakos: Valmentajan tärkein taito saattaa olla kyky ymmärtää tiimin tila ja paikka

 

Tiimimestarimatkani on ylittänyt puolivälin. On ollut tarve pysähtyä. Mikä sai minut lähtemään tälle matkalle? Matka on ollut huikea, innostava, haastava. Pohdin edelleen, mitä tiimivalmentaminen on? Mitä olen siitä oppinut?

IMG_9066

Olen työskennellyt aikuisten opettamisen ja ohjaamisen parissa yli 15 vuotta, vaikuttunut ja vakuuttunut ryhmistä, kehittänyt taitojani ryhmänohjaajana. Koin vahvasti, että olin tullut polun päähän, eikä maisema enää muuttunut. En päässyt eteenpäin. Valmentaminen kiinnosti. Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja, joita tuntui olevan useita. Aluksi katselin kauas, vaikka vastaus lopulta löytyikin läheltä. Olen piipahtanut Jyväskylän Tiimiakatemialla useaan otteeseen. Eräänä päivänä, hetken mielijohteesta, astuin Globalin ovesta sisään. Ja tunnin kuluttua astuessani ulos olin ilmoittautunut ryhmään. Mikä onnen tunne! Mikä riemu siitä, että sain olla uuden edessä! Mikä jännitys siitä, mitä tuo uusi voisi tuoda tullessaan!

 

Matkan aikana moni tiimityöskentelyn niin sanotuista laeista on muuttunut lihaksi ja tullut osaksi omaa ymmärrystä toiminnan kautta.

Tekojen tärkeys ja merkitys oppimisen ja muutoksen prosesseissa onkin vahvistunut entisestään. Suurimmat kolahdukset ja oivallukset ovat syntyneet vasta sitten, kun joku asia on konkretisoitunut omassa toiminnassa, sen vaikutuksen on kokenut itse.

Vertaisryhmien prosessien ohjaaminen on tuttua ja olen pohtinut ohjaajuuteen liittyviä asioita paljon. Erityisesti ohjaajan rooli ja vetäytyvä ohjaajuus ja ryhmän jäsenten keskinäisten suhteiden vahvistaminen (puuttuminen-puuttumattomuus) ja kysymällä ohjaaminen ovat olleet minulle tärkeitä teemoja. Ryhmä tarvitsee dialogia, mutta toisaalta myös toiminnallistaminen (joskus fasilitointi) tuottaa usein ryhmien kanssa tulosta (laajentaminen-supistaminen).

Dialogisuus on ollut yksi kivijalka aikaisempien ryhmien kanssa työskentelyssä, mutta vasta nyt ymmärsin ja koin dialogiringin ajatuksen ja idean. Kuinka suuri voikaan olla ero siinä, istummeko pöytien takana vai avoimessa tuoliympyrässä!

TiimikuvaOlen pohtinut erilaisia tiimejä, niiden erilaisia tarkoituksia. Oppimisprosessissa tiimimäinen työskentely toimii erityisen hyvin, tiimin keskiössä on oppimisen tukeminen. Ryhmän kaksoistavoite täyttyy. Tiimillä on tavoite, yhteinen teema, ja työskentelytavat tuottavat tunnetavoitteen ja myönteisen ilmapiirin. Opiskelijat ovat motivoituneita ja yleensä koulutuksessa omasta tahdostaan. Vaikka epävarmuutta ja jopa vastustusta voi jonkin verran tulla, ryhmä yleensä kannattelee ja oppimisen imu vie lopulta mukanaan.

 

Entäs sitten työn ympärille rakennetut tiimit? Asiantuntijatiimit?

Asiasisältöjen tekeminen yhdessä sujuu, asioista keskustellaan ja sovitaan tiimissä. Keskustelu on tasa-arvoista, tiimissä on hyvä olla. Mutta mikä tekee tiimistä tiimin? Olisiko se kuitenkin oppiminen? Riittääkö, että asioita hoidetaan ja tehdään yhdessä? Ei riitä. Myös työtiimissä, asiantuntijatiimissä pitäisi koko ajan olla läsnä oppimisen elementti, kehittymisen ja eteenpäin pääsemisen tavoite. Jos työ on vain asiakeskeistä puurtamista, jotakin oleellista muuttuu ja puuttuu. Oppimista voi tapahtua toki yksilötasolla jatkuvasti, mutta sitä voisi tapahtua paljon enemmän, jos tiimin työskentely tukee jakamista, yhteistä reflektointia, kokeilua, tiimi haastaa ja antautuu haastettavaksi. Kun tiimi oppii, oppivat yksilötkin, moninkertaisesti.

 

Itseohjautuvuus on koko aikuiskoulutuksen keskeinen käsite.

Näkisin, että tiimivalmentamisessakin on kysymys siitä, miten yksilöt ottavat itse vastuuta omasta ja tiimin oppimisesta, eli kuinka autonomisia, mutta samalla yhteisvastuullisia toimijoita he ovat. Valmentajan tärkein taito saattaa olla kyky ymmärtää tiimin tila ja paikka. Kyky nähdä ja tuntea, missä mennään. Ja luottaa prosessiin. Vai olisiko se sittenkin kärsivällisyys? Heittäytyminen? Vai itsensä likoon laittaminen ja ripaus hulluutta…

Terhi Skaniakos

Kirjoittaja on utelias oman tien etsijä, joka on kiinnostunut oppimisesta ja kasvusta. Työssään hän on tiimiläinen, kehittäjä, ohjaaja ja valmentaja. Työura on yliopistomaailmasta, mutta myös yrittäjyys on tuttua. Koulutusyhteistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Silloin kun ei ole töissä lenkittää lagottoa, musisoi tai lukee.

https://www.linkedin.com/in/terhiskaniakos