Pauliina Tokola ja tarina ihmisen rohkeasta muutoksesta ja intohimon löytymisestä

 

”Alku Tiimimestareissa oli ihan hirveää”, toteaa Stadin ammattiopistolla työskentelevä elintarvikealan opettaja Pauliina Tokola. ”Mutta se pelasti työurani”, hän jatkaa. Pauliina valmistui Tiimimestareista 1,5 vuotta sitten ja kokee muuttuneensa täysin. ”Tiimimestareissa havahduin omaan ajatteluuni ja aloin kyseenalaistaa toimintatapojani – miten vain kaadan kaiken tiedon opiskelijoiden niskaan. Suoraan sanottuna he saattoivat laittaa aivot narikkaan ja tehdä vain niin kuin minä sanoin!” Pauliina puistelee päätään.

Pauliina kuvailee itseään ennen Tiimimestariin lähtöä hyvin tarkaksi opettajaksi, joka oli tunnettu pedanttisesta ja yksityiskohtiin tarttuvasta tyylistään. Opetustyö oli hyvin tuotekeskeistä ja raameihin sidottua. Pikku hiljaa työstä oli kuitenkin kadonnut ilo ja mielekkyys. Jotain piti tehdä ja esimies ehdotti Pauliinalle Tiimimestari-valmennusta. Valmennuksen myötä tapahtui huikea muutos. ”Tajusin että mun täytyy järjestää sellainen ympäristö, jossa opiskelijat aktivoituu itse oppimaan, ilon kautta!”

 

Tuotteiden sijasta opiskelijat keskiöön

Pauliina muutti täysin työskentelytapansa. ”Oivalsin ympärilläni olevan viisauden, joka opiskelijoilla on – minun ei tarvitse tietää kaikkea, eikä olla ongelmanratkaisija.”

Pauliina ei enää tee lukujärjestyksiä, vaan opiskelijat tekevät ne itse ja vastaavat omista aikatauluistaan. Treenejä pidetään 2-3 kertaa viikossa. Opiskelijat vastaavat myös itsenäisesti projekteistaan. ”Asiakkaat ovat heidän asiakkaitaan, eivät minun”, Pauliina kuvailee. Projektit ovat pääsääntöisesti asiakastilausten tekemistä, mutta myös esimerkiksi messuilla mukanaoloa, oman liikeidean kehittelyä tai jopa yhdelle yritykselle on suunniteltu koko leipomotuotanto.

Pauliinan opiskelijat käyvät kaksivuotista elintarvikelinjaa ja heistä valmistuu leipuri-kondiittoreita. Yksi ryhmä on jo valmistunut Tiimimestari-valmennuksen jälkeen ja uusi aloitti syksyllä. ”Olen parin vuoden sisällä oppinut enemmän opettamisesta kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä!”  Pauliina toteaa. Opitun voisi kiteyttää lausahdukseen: On kahdenlaisia ihmisiä – niitä jotka sisään tullessaan sanovat: ”Tässä minä nyt olen!” Ja niitä, jotka saapuessaan sanovat: ”Siinähän te olettekin.”

 

Opitaanko me kaikki mitä tarpeellinen?

Opiskelijoista toisilla sopeutuminen erilaiseen opetus- ja oppimismalliin on kestänyt kauemmin kuin toisilla. Jotkut ovat myös toivoneet perinteistä opiskelumallia. Jokin aika sitten Pauliina pitikin opiskelijoilleen parin tunnin luennon. Sen jälkeen molemmat, Pauliina ja opiskelijat, olivat aivan poikki. He totesivat yhdessä, ettei siinä kukaan oppinut mitään.

Toisinaan opiskelijat kyseenalaistavat, oppivatko he varmasti kaiken tarpeellisen tällä tavalla. Pauliina päätti testata tätä ja antoi opiskelijoille tehtävän: heillä oli kolme päivää aikaa järjestää petit fours -näyttely. Perjantaina klo 14 kaiken tulisi olla valmista. ”Olihan se tuskaa, mutta valmista tuli ja opiskelijat tajusivat itsekin, kuinka paljon he osaavatkaan”, Pauliina kertoo. ”Tällä alalla opetus on aika tuotekeskeistä ja sitä se oli ennen itselläkin.” Hän korostaa, että yhtälailla kuin opiskelijoiden on tärkeää oppia valmistamaan tuotteita, heidän tulee oppia kantamaan vastuuta, soveltamaan ohjeita, harjoittaa ongelmanratkaisukykyään ja treenata tiimityöskentelyä. Näitä työelämätaitoja ei voi opettaa, ne pitää oppia.

Toki Pauliinalla itselläänkin välillä usko meinaa olla koetuksella. Kollegat ovat osoittaneet kiinnostusta Pauliinan toimintamallia kohtaan mutta välillä hän kohtaa myös vähättelyä ja kritiikkiä toimintatavastaan.  Onneksi oma esimies on antanut vapaat kädet toimia. ”Hän näkee sen ilon, innostuksen ja sitoutumisen mikä mulla on”, Pauliina kehuu.

Kun Pauliina kaipaa vahvistusta, hän kaivaa esille Tiimimestari-valmennuksen aikana tekemänsä muistikirjan, johon on kirjannut tuntemuksia Tiimimestariajalta, kirjannut ylös oppeja ja liimaillut valokuvia. Kirjaa selaillessa muistaa taas, missä nyt on ja miksi tätä tekee. Voimaa saa myös muilta Tiimimestareilta ympäri Suomen. ”On ihanaa kun on kollegoita ympäri Suomen – aina kun kohtaan muita Tiimimestareita, saan voimaa. Ollaan samaa heimoa ja puhutaan samaa kieltä – se on antoisaa ja tärkeää”, Pauliina kertoo.

 

Hei, mitä sulle kuuluu?

”Ennen minulla oli ope-minä rooli, joka oli paljon sulkeutuneempi. Nyt teen työtä ihan minuna itsenäni – tunteet ja persoona saa näkyä! Opettaminen on muuttunut antoisammaksi ja opiskelijoiden kanssa on aitoa kohtaamista. Ei minulta ennen ole opiskelijat kysyneet, että mitä mulle kuuluu”, Pauliina kuvailee.

Armollisuus ja hyväksyntä omaa tekemistä ja opiskelijoiden tekemisiä kohtaan ovat kasvaneet. Pauliina myöntää olleensa tarkka ja reseptejä noudattava opettaja joka vaati tietynlaista lopputulosta. Nyt asenne on muuttunut: ”Oivalsin, että ohjeet ja reseptit ovat ihmisen tekemiä – niitä voi ja pitää muokata, tehdä kokeiluja. Virheet ovat kultamunauksia!” Pauliina nauraa.

Kun Pauliinan tarinaa kuuntelee, herää lähes epäusko – onko tämä todellista, voiko ihminen muuttua noin paljon? Kyllä voi. Se vaatii rohkeutta kohdata oma itsensä, kyseenalaistaa tekemisensä ja valmiutta kestää muutoksen aiheuttama kipuilu. Pauliinakin toteaa moneen otteeseen, että muutos vaati paljon työn tekemistä itsensä kanssa ja kasvukipuja oli moneen kertaan matkan varrella. Mutta kaikki se työ kannatti, sillä ilman sitä tätä innosta hehkuvaa Pauliinaa ei olisi.

Joten tartu Pauliinan neuvoon: ”Haluan sanoa kaikille jotka vielä epäröivät: vapauttakaa itsenne! Niin kauan kun sinulla on se vanhassa kiinni pitävä kahle, muutosta ei tapahdu. Ja usko itseesi, usko siihen, että muutos tekee hyvää. Mene kohti unelmaa!”

 

Unohda hyvät päätöksesi.

Unohda turha itsekuri ja väkisin vääntäminen.

Kokeile sen sijaan innostumista.

Mene ja rakastu johonkin asiaan.

Dale Dauten

 

 

Teksti Teija Välinoro

Kuvat Pauliina Tokola