Peterson: 12 elämänohjetta

 

Kanadalainen psykologian professori Peterson on noussut ilmiöksi luennoillaan ihmisyyden perim-mäisistä kysymyksistä. Kirjoittaja kirkastaa elämänfilosofiansa, syvällisten, yllättävien ja viihdyttävien tarinoiden ja vertauskuvien avulla. Kirjan ytimessä ovat suuret aiheet: uskonto, moraali, kärsimys, vapaus ja vastuu. Kirjoittaja tekee sen, mitä järkevät oppaat ovat aina tehneet: hän ei suinkaan väitä, että inhimillinen viisaus alkaa hänestä itsestään, vaan sen sijaan hän kääntyy ensimmäiseksi omien oppait-tensa puoleen. Kirja ei tarjoa ”neuvoja”, jotka olisivat käyttäjäystävällisempiä ja joustavampia kuin ”ohjeet”. Kysymyksessä on todella elämänohjeet. Ja aivan ensimmäinen ohje on se, että ihmisen täytyy ottaa vastuu elämästään (Ohje 1: Seiso suorana hartiat takana).

Kirjoittaja alkoi vähitellen ymmärtää, että yhteiset uskomusjärjestelmät tekevät ihmisistä käsitettäviä toisilleen. Ne yksinkertaistavat maailmaa, sillä ihmiset tietävät, mitä toisiltaan odottaa, ja voivat täten pyrkiä yhdessä kesyttämään maailman. Me tarvitsemme rutiinia ja perinteitä. Ne edustavat järjestystä. Järjestystä voi kuitenkin olla liikaa, eikä se ole hyvä asia, mutta kaaos voi ahmaista meidät niin että hukumme, eikä sekään ole hyvä. Meidän tulee pysyä kaidalla polulla. Kirjan kaikki 12 ohjetta ja niiden yhteyteen kirjoitetut esseet tarjoavat siis opastusta siihen, miten polulla pysytään. ”Polku” edustaa järjestyksen ja kaaoksen rajalinjaa. Sieltä löytyy merkitys, joka oikeuttaa elämän ja siihen väistämättä sisältyvän kärsimyksen.

 

Ohje 2: Kohtele itseäsi kuin henkilöä, jonka auttamisesta olet vastuussa?

Täytyy puntaroida tulevaisuuttaan ja kysyä: ”Miltä elämäni näyttäisi, jos pitäisin hyvää huolta itsestäni? Minkälainen ura soisi minulle asiallisen haasteen ja tekisi minusta tuotteliaan ja hyödyllisen siten, että voisin kantaa oman osani ihmisen taakasta ja nauttia sen tuloksista? Mitä minun pitäisi tehdä, kun minulla on mahdollisuus parantaa vointiani, laajentaa tietämystäni ja voimistaa kehoani?” Omat periaatteet on tehtävä selväksi, jotta voi puolustautua toisten hyväksikäyttöyrityksiltä ja olla turvassa sekä tehdessään töitä että pitäessään hauskaa. Itsekurin käsite täytyy ottaa vakavasti. Itselle annetut lupaukset täytyy pitää, ja itseä täytyy myös palkita, jotta itseensä voi luottaa ja itseään voi motivoida. Vahvista ihmisyksilöä. Aloita itsestäsi. Pidä huoli itsestäsi. Määrittele kuka olet. Hio luonnettasi. Valitse määränpääsi. Kuten 1800-luvun suuri saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche niin loistokkaasti totesi: ”Jolla on elämälleen syy, kestää melkein kaikki olosuhteet.”

 

Ohje 3: Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi.

Ihmiset rakentavat maailmaansa niillä työkaluilla, joita saatavilla on. Huonot työkalut tuottavat huonoja lopputuloksia. On mahdotonta saada toinen vakuuttumaan muutoksen välttämättömyydestä. Sen sijaan muutoksen halu on nimenomaan edellytys kehitykselle. Ilman halua muutokseen koko touhu on puhdasta farssia. Ystävyys on vastavuoroinen sopimus. Sinulla ei ole moraalista velvollisuutta tukea henkilöä, joka tekee maailmasta pahempaa paikkaa. Pikemminkin päinvastoin. Ystäviksi tulisi valita ihmisiä, jotka haluavat, että asiat ovat paremmin, eivät suinkaan huonommin. On pelkästään hyvää eikä lainkaan itsekästä valita ihmisiä, jotka tekevät itselle hyvää. Hanki ystäviksesi ihmisiä, jotka tahtovat parastasi.

 

Ohje 4: Vertaa itseäsi siihen mitä olit eilen, älä siihen mitä joku toinen on tänään.

Kuka sinä olet? Sinä luulet tietäväsi, mutta ehkäpä et tiedäkään. Sinulla on omanlainen luontosi. Mitä sinä viime kädessä rakastat? Mitä sinä pohjimmiltasi haluat? Uskalla olla totuudenmukainen. Uskalla ilmaista näkemyksesi ja sanoa mikä todella oikeuttaisi elämäsi? Me emme voi suunnistaa, ellei meillä ole määränpäätä, ja tässä maailmassa meidän täytyy suunnistaa herkeämättä. Ensimmäinen askel voisi olla se, että teemme tilannekatsauksen. Kuka sinä olet? Tulevaisuus on menneisyyden kaltainen. Mutta siinä on yksi olennainen ero. Menneisyys on määritelty jo, mutta tulevaisuus saattaa olla parempi. Se voi olla parempi esimerkiksi siltä pohjalta, minkä kykenet päivässä saavuttamaan minimaalisella tavalla. Ehkäpä onnellisuus löytyy matkasta ylämäkeen eikä ohimenevästä tyydytyksen hetkestä seuraavalla huipulla. Suurin osa onnellisuudesta on toivoa, synnyttipä toivon miten syvä alinen maailma hyvänsä.

 

Taso, johon itseäsi vertaat, on joka päivä hieman korkeammalla. Se on korkoa korolle. Jos jatkat samaan malliin kolme vuotta, koko elämäsi muuttuu. Siinä vaiheessa tähtäät jo korkeammalle. Se, mihin tähtäät, määrittää myös sen, mitä näet. Ihminen näkee asiat, jotka helpottavat etenemistä kohti valittuja päämääriä. Ihminen huomaa kyllä esteet, kun niitä ilmaantuu. Kaikelle muulle ihminen on sokea. Näin täytyykin olla, sillä maailmaa on mittaamattomasti enemmän kuin ihmistä, joka sitä havainnoi. Ihmisen täytyy säädellä vajavaisia resurssejaan tarkoin. Näkeminen on erittäin vaikeaa, joten ihmisen täytyy päättää, mitä nähdä, ja antaa muun olla.

 

Ohje 5: Älä anna lastesi tehdä mitään, mikä saa sinut suhtautumaan heihin kielteisesti.

Vanhemmat haluavat ennen kaikkea olla lastensa ystäviä, ja he ovat valmiita uhraamaan kunnioituksen saadakseen ystävyyden. Se ei ole hyvä asia. Lapsi saa monta ystävää, mutta hänellä on vain kaksi vanhempaa (jos niinkään monta), ja vanhemmat ovat enemmän kuin ystäviä, eivät suinkaan vähemmän. Ystävillä ei ole juuri auktoriteettia lähteä opastamaan toisiaan. Jokaisen vanhemman täytyy siis oppia sietämään hetkellinen kiukku tai jopa viha, jonka lapset heihin suuntaavat, kun he ovat esittäneet lapselleen asiallisen huomautuksen, sillä pienillä lapsilla on erittäin vajavainen kyky ymmärtää pitkän aikavälin seurauksia tai välittää niistä. Vanhemmat ovat yhteiskunnan edustajia. He opettavat lapsilleen käytöstapoja, jotta toiset ihmiset voivat olla mielekkäästi ja hyödyllisesti tekemisissä heidän kanssaan.

 

Tieteellinen kirjallisuus osoittaa selvästi, että yhdentekevän tason yläpuolelle kohoava luovuus on ensinnäkin järkyttävän harvinaista ja että rajoitukset pikemminkin edistävät kuin kahlitsevat luovia saavutuksia. Jos lapselle ei ole neljään ikävuoteen mennessä opetettu asianmukaista käytöstä, hänen on ainiaasti vaikea hankkia ystäviä. Tutkimuskirjallisuus on tästä varsin yksimielinen. Tällä asialla on merkitystä, sillä neljän ikävuoden jälkeen nimenomaan ikätoverit ovat keskeisin sosiaalisen oppimisen lähde. Torjutut lapset lakkaavat kehittymästä, sillä he ovat ikätovereistaan vieraantuneita. He jäävät aina pahemmin jälkeen, kun toiset lapset jatkavat kehitystään. Lapsesta, joka jää vaille ystäviä, tulee siis murheellisen usein yksinäinen, epäsosiaalinen tai masentunut teini ja aikuinen. Se ei ole hyvä asia. Sosiaaliset säännöt huonosti oppineiden lasten elämä on surkeaa. Niinpä lapsia on paras opettaa mahdollisimman hyvin. Pidä sääntöjen määrä kuitenkin pienenä. Mieti sen jälkeen, mitä tehdä, kun jotain niistä rikotaan.

 

Ohje 6: Järjestä omat asiasi kuntoon ennen kuin kritisoit maailmaa.

Mieti elämäsi olosuhteita. Aloita pienestä. Oletko käyttänyt saamasi tilaisuudet hyväksesi? Teetkö kovas-ti töitä urasi eteen tai edes töissä, vai sallitko katkeruuden ja kaunan pidätellä sinua tai painaa sinua maata kohti? Oletko tehnyt sovinnon veljesi kanssa? Kohteletko kumppaniasi ja lapsiasi arvokkaasti ja kunnioittavasti? Onko sinulla tapoja, jotka nakertavat terveyttäsi ja hyvinvointiasi? Kannatko todella vastuusi? Oletko sanonut ystävillesi ja perheenjäsenillesi kaiken tarvittavan? Onko olemassa jotain ympäristöösi kiistatta myönteisesti vaikuttavaa, minkä voisit tehdä ja mihin tiedät kykeneväsi? Oletko järjestänyt asiasi kuntoon?

 

Ohje 7: Tavoittele sitä, mikä on merkityksellistä (älä sitä, mikä on vain hyödyllistä).

Mitä eroa on menestyvällä ja menestymättömällä ihmisellä? Menestyvät tekevät uhrauksia. Kun menes-tyvät ihmiset harjoittavat uhrausta, asiat paranevat. Pelkästään hyötyperiaatteen pohjalta toimimiseen ei liity uskoa tai uhrautumasta. Siihen ei liity sen huolellista tarkkailua, että teoilla ja pohjaolettamuksilla on väliä tai että maailma rakentuu asioista, joilla on merkitystä. Se, että elämässä on merkitystä, on tärke-ämpi asia kuin se, että saa mitä haluaa, sillä on täysin mahdollista, ettei ihminen tiedä sen paremmin halujaan kuin todellisia tarpeitaan. Merkitys on jotain, joka tulee elämään omia aikojaan. Merkitys tarkoittaa sitä, että ihminen on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, asiallisesti tasapainossa kaaoksen ja järjestyksen välissä, siellä missä kaikki on niin hyvin kuin sillä hetkellä voi olla. Merkitys tarkoittaa äärimmäistä tasapainoa toisaalta muutoksen ja mahdollisuuden kaaoksen sekä toisaalta virheettömän järjestyksen kurinalaisuuden välillä; sen tarkoituksena on tuottaa kaaoksesta uutta järjestystä, joka on aiempaakin virheettömämpi ja kykenee synnyttämään vieläkin tasapainoisemman ja tuottavamman kaaoksen ja järjestyksen.

 

Ohje 8: Puhu totta – tai älä ainakaan valehtele.

Ihminen voi olla käsittämättömän luja, jos rakkautta ja rohkaisua riittää, eikä hänen luonteensa tarvitse siitä kärsiä. Tragedian ja petoksen tuottamaa täydellistä tuhoa ihminen ei sen sijaan kestä. Nimenomaan petollisuus aiheuttaa ihmisille enemmän kärsimystä kuin he voivat kestää. Juuri petollisuus täyttää ihmissielun kaunalla ja kostonhalulla. Petollisuus tuottaa ihmiskunnan karmeat kärsimykset: natsien kuoleman leirit, Stalinin kidutuskammiot ja kansanmurhat sekä vieläkin suuremman hirviön, Maon. Nimenomaan petollisuus surmasi 1900-luvulla satoja miljoonia ihmisiä. Petollisuus oli vähällä tuhota koko ihmiskunnan. Petollisuus on meidän merkittävin uhkamme nykyäänkin. Jokainen tarvitsee konkreettisen, tarkoin määritellyn päämäärän, jotta kaaoksen määrä vähenee ja elämän voi hahmottaa mielekkäästi. Metapäämääränä voisi olla: ”Elä totuudessa.”

 

Ohje 9: Oleta, että keskustelukumppanisi voi tietää asioita, joita sinä et tiedä.

Kuuntele itseäsi ja niitä, joiden kanssa keskustelet. Silloin viisautesi ei tarkoita ainoastaan sitä tietoa, joka sinulla on jo, vaan jatkuvaa tiedon tavoittelua – juuri se on viisauden ylevin muoto. Tästä syystä muinai-sen Kreikan Delfoin oraakkelin papitar arvosti niin paljon juuri Sokratesta, joka pyrki aina totuuteen. Hän sanoi Sokrateen olevan kaikkein viisain ihminen, sillä Sokrates tiesi, ettei tiennyt mitään.

 

Ohje 10: Puhu täsmällisesti.

Kun ajattelu ja kieli on tarkkaa, olemassaolon oikeuttava ainutlaatuinen ja loistokas kohtalo voidaan kaivaa esiin hämärien ja epämiellyttävien todellisuuksien joukosta – ilman tarkkuutta taas nimenomaan hämärät ja epämiellyttävät lopputulokset ovat paljon todennäköisempiä. Nimenomaan tällä tavalla silmä ja sana rakentavat meille asuttavaa järjestystä. Sano mitä tarkoitat, jotta voit todella selvittää, mitä tarkoitat. Toimi sanojesi pohjalta, jotta tiedät mitä siitä seuraa. Ole sen jälkeen tarkkana. Huomaa virheesi. Artikuloi ne. Sillä tavalla löydät elämäsi tarkoituksen.

 

Ohje 11: Älä häiritse rullalautailevia lapsia.

Kun meitä ei häiritä vaan rohkaistaan, me elämme tyypillisesti mieluiten vaaravyöhykkeen reunalla. Siellä voimme luottaa kokemuksemme suomaan itseluottamukseen mutta kohdata kuitenkin kaaoksen, joka auttaa meitä kehittymään. Tästä syystä meidät on ikään kuin ohjelmoitu nauttimaan riskinotosta. Nykyhetken leikit, jotka edistävät tulevaisuudessa pärjäämistä, myös innostavat meitä ja suovat meille elinvoimaa. Hyvin toimivissa yhteiskunnissa ihmisen asema määrittyy ensisijaisesti pätevyyden eikä voiman perusteella. Pätevyyden. Kyvyn. Taidon. Ei voiman.

 

Sovinnolliset, myötätuntoiset, empaattiset, yhteenottoja välttelevät ihmiset (nämä piirteet esiintyvät usein yhdessä) antavat toisten kävellä ylitseen, minkä seurauksena heistä tulee katkeria. He uhraavat itsensä toisten edestä, eivätkä he kykene ymmärtämään, miksi toiset eivät toimi vastavuoroisesti samalla tavalla. Sovinnolliset ihmiset ovat suostuvaisi, mikä vähentää heidän itsenäisyyttään. Miellyttämiseen taipuvaiset ihmiset lähtevät kannattamaan ketä hyvänsä, joka tekee ehdotuksen, sen sijaa, että pyytäisivät edes joskus, että asiat tehtäisiin niin kuin he tahtovat. Niinpä he hukkaavat kosketuksen itseensä ja heistä tulee päättämättömiä ja helposti johdateltavia. Terveet naiset eivät tahdo poikia. He tahtovat jonkun, jonka kanssa mitellä ja otella. Jos he ovat itse kovia, he haluavat jonkun kovemman.

 

Ohje 12: Silitä kadulla vastaan tullutta kissaa

”Kun näet kadulla kissan, siitä voi seurata monenlaista. Jos esimerkiksi minä näen kissan matkan päästä, ilkeä puoleni haluaa säikäyttää sen äänekkäällä sihahtavalla äänellä – etuhampaat alahuulen päälle ja puhalletaan. Se panee hermostuneen kissan pörhistämään turkkinsa ja seisomaan sivuttain, jotta se näyttää suuremmalta.”

 

Loppusanat

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt. 7:7-8) Määritä itsellesi oikea suunta. Sitten – ja vasta sitten – keskity nykyhetkeen. Pyri kohti hyvää, kaunista ja totuutta, ja keskity sen jälkeen kunkin hetken vaatimuksiin. Vaimon kohteleminen kuin Jumalan äitinä tarkoittaa sitä, että noteerataan ja tuetaan pyhää puolta hänen asemassaan äitinä (ei vain omien lasten äitinä vaan ylipäätänsä). Sen asian unohtava yhteiskunta, ei voi selvitä. Hitlerin äiti synnytti Hitlerin, ja Stalinin äiti synnytti Stalinin. Oliko heidän tärkeässä suhteessaan jotain vialla? Käsittämättömän hieno kirja.

112 kolahdusta. Y1.

 

Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen

Johanneksen kirja-artikkelit julkaistaan kootusti Tiimivalmentajan ja tiimiyrittäjän parhaat kirjat – valintaoppaassa. Uusi valintaopas ilmestyy toukokuussa 2020!

 

Kirjan tiedot

Peterson, Jordan B.: 12 elämänohjetta – Käsikirja kaaosta vastaan, WSOY 2018, suositus***, 3 pistettä, ISBN 978-951-0-43613-4

Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Partus Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.