Johanneksen innovaatiokirja: Luku 2. Luovuus ja luova ajattelu

 

 

Mitä tiimivalmentajan on tiedettävä innovoinnista ja

Tiimiakatemian käytännöistä?

Luku 2  LUOVUUS JA LUOVA AJATTELU

 

Johdanto

Luovuus vie mielikuvitusprosessin toiselle tasolle. Ken Robinsonin luovuusmääritelmä on ”aitojen arvoa tuottavien ideoiden prosessi”. Voit olla luova missä tahansa asiassa. Muusikot rakastavat tekemäänsä ääntä, kirjailijat sanoja, tanssijat liikettä, matemaatikot numeroita, yrittäjät rakastavat sopimusten tekoa ja opettajat opettamista. Tämän vuoksi ihmiset, jotka rakastavat tekemäänsä eivät ajattele sitä työnä sanan varsinaisessa merkityksessä. He tekevät sitä, koska he haluavat.

Robinsonin mukaan pääsyy siihen, että niin monet ihmiset ajattelevat, etteivät he ole itse luovia, on yksinkertaisesti se, että he eivät ole löytäneet tapaa (välinettä) toteuttaa omaa luovuuttaan. Kun ymmärrämme luovuutemme välineen (esim. opetus, musiikki, yrittäjä jne.) roolin, meillä on tarve kehittää sellaisia käytännön taitoja, joita tarvitsemme toteuttaaksemme unelmamme. Näitä taitoja on kehitettävä oikealla tavalla.

Luovuudesta ja innovatiivisuudesta puhutaan paljon, mutta luovuus tukahtuu ilmapiirissä, joka on täynnä arviointia ja tulosvastuun paineita. Luovuutta on kautta aikojen pidetty mystisenä lajina. Itseään toteuttava luovuus voi olla kuitenkin parhaimmillaan kuin lapsen ennakkoluulotonta ja iloista leikkiä, joka ei vaadi ponnistuksia. Melkein jokainen lapsi osaa tehdä laulun, runon tai maalauksen. Luovuus näkyy siinä, mitä konkreettista yksilö tekee elämänsä aikana.

Luovuus merkitsee usein jo olemassa olevien ideoiden yhdistämistä uudella tavalla, uusissa tilanteissa ja uusissa viitekehyksissä. Yhdisteleminen on luovuutta siinä missä täysin uusien ideoiden tuottaminenkin. Luovuus ei ole mystiikkaa vaan työnteon tulos. Usein ajatellaan, että luovuudessa on kyse ennen kaikkea lahjakkuudesta. Luovuuden kannalta sitkeys on tärkeämpi asia. Sitkeydellä voi jopa korvata puuttuvaa lahjakkuutta. Luovuuden edellyttämää sitkeyttä ja työkuria ei ole olemassa ilman intohimoa. Intohimo ja sen aikaansaama innostus on kaikkien luovien prosessien tärkein polttoaine.

 

 Luovat ihmiset

Luovat ihmiset ovat yleensä aivan tavallisia ihmisiä päinvastoin kuin luulemme. Luovuus on asioiden yhdistelemistä. Kun kysyt luovilta ihmisiltä, kuinka he tekivät jonkin asian, he tuntevat syyllisyyttä, koska he eivät todella tehneet sitä, vaan he näkivät jotain. Se näytti heistä jonkin ajan kuluttua ilmeiseltä, koska he pystyivät yhdistämään omat kokemuksensa uusiin asioihin. Luovat ihmiset ovat tutkimusmatkailijoita. He eivät etsi parhaita ihmisiä ja ideoita vaan ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia ja erilaisia ideoita.

Luovuuden edellytyksenä on lahjakkuus. Lahjakkuudella on kolme päälajia: analyyttinen, syntetisoiva ja praktinen. Analyyttiset henkilöt menestyvät hyvin älykkyystesteissä. Luovaa, syntetisoivaa lahjakkuutta on niillä, joilla on oivalluskykyä ja intuitiivisuutta.  He pystyvät toimimaan uusissa tilanteissa. Käytännöllinen lahjakkuus on kykyä tulla toimeen muiden kanssa. Kukaan ei voi olla alansa luova lahjakkuus olematta oman alansa asiantuntija. Luovien ihmisten tulee tehdä sitä, mitä he haluavat tehdä, sitä mitä he rakastavat.

Luova ihminen näkee, mitä muut eivät näe.  Luovan ihmisen yksi piirre on kyky löytää ongelmia, joita muut eivät laisinkaan näe. Todellisessa elämässä ongelman näkeminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Todellinen luovuus on realismia ja se on parhaimmillaan silloin, kun se on kaulaansa myöten kiinni ihmisten arjessa, esimerkiksi jokapäiväisissä tarpeissamme.

Luovat ihmiset havainnoivat ympäristöään ja ovat uteliaita. Heidän ajattelunsa on epäsovinnaista, ja he sietävät epävarmuutta. Luovat taiteilijat ja tiedemiehet hauduttelevat pitkään ideoitaan. Taiteilijat ryhmänä eroavat maallikoista siinä, että he näkevät, mikä on uutta, epätavallista ja alkuperäistä. He pystyvät yhdistelemään ideoita epätavallisella, luovalla tavalla ja ovat kiinnostuneita laaja-alaisesti abstrakteista ja teoreettisista ideoista.

Luova ihminen asettaa omat tavoitteensa toisin kuin ihmisten enemmistö, joka käyttää valtaosan ajastaan itsensä ulkopuolelta asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Luova ihminen saa suurimman tyydytyksensä siitä, että hän kykenee pitkäjännitteisesti suuntaamaan tulevaisuuttaan, ajatteluaan ja toimintaansa itse valitsemiinsa kohteisiin.

Ennen kuin kykenee viettämään luovaa elämää, on ymmärrettävä, missä on hyvä ja missä ovat omat suurimmat voimavarat. Kun oma erityislahjakkuus on selvillä, sille täytyy omistaa elämänsä. Se täytyy jakaa ja antaa kaikkien käyttöön ja täyttää samalla oma elämäntehtävänsä. Kun antaa omat kykynsä muiden käyttöön, saa itse lisää. Luovuuden salaisuus on yksinkertainen: pitää ymmärtää itseään, löytää omat parhaat puolensa, lahjansa ja osaamisensa ja tehdä sitä työtä, jossa ainutlaatuista osaamistaan pääsee hyödyntämään.

Luovuus on yksinkertaisimmillaan oman työn tekemistä paremmin. Ainoa ero luovien ja vähemmän luovien ihmisten välillä on heidän käsityksensä omasta itsestään ja omasta luovuudestaan. Luovat ihmiset ajattelevat olevansa luovia ja antavat itselleen vapauden olla luovia. Vähemmän luovina itseään pitävät ihmiset eivät ajattele luovuutta eivätkä anna itselleen mahdollisuutta keksiä mitään uutta.

Jos luovat ihmiset osaisivat aina tunnistaa omat mestariteoksensa, heidän työnsä voisi kehittyä vain suorinta tietä eteenpäin. He saattaisivat lopettaa muiden uusien ideoiden kehittelemisen osuttuaan yhteen kultasuoneen. Usein luullaan, että määrän ja laadun välillä pätee kompromissi, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ideoiden kehittämisen kannalta nimenomaan määrä on kaikista todennäköisin reitti parhaaseen laatuun. Omaperäiset ajattelijat kehittävät valtavasti ideoita, joiden joukkoon mahtuu kummallisia yhdistelmiä, umpikujia ja totaalisia pannukakkuja. He kuitenkin näin laajentavat jatkuvasti ideapankkiaan.

 

Luovat ihmiset työpaikalla

Ensimmäinen reaktiomme on usein torjua epävarmat uudet ideat. Tällaiset tapaukset ovat viihdeteollisuudessa yleisiä. Aluksi Star Wars, E.T. ja Pulp Fiction on torjuttu. Kirjallisuudessa on aluksi kieltäydytty julkaisemasta mm. Narnian tarinoita, Anne Frankin päiväkirjaa, Tuulen viemää, Kärpästen herraa ja Harry Potteria. Kun johtajat seulovat uusia ideoita, he ovat arvioivassa mielentilassa. Jotta he voisivat suojata itsensä mahdollisilta hutilyönneiltä, he vertaavat uutta ideaa niihin ideoihin, jotka menneisyydessä ovat osoittautuneet menestyksiksi.

Oppiminen toimimaan jonkin tietyn alan sääntöjen mukaan lisää valtaisasti yksilön mahdollisuuksia luovuuteen, elämänlaatuun ja ihmisyyteen. Idean yhtäkkinen ilmestyminen silmänräpäyksessä kestää 20 vuotta. Uusi ajattelu on usein harhaoppista enemmistön mielestä. Innovaattorit ovat kerettiläisiä. Parhaimmat ideat ovat yksinkertaisia, mutta yksinkertaistaminen on monimutkaista. Yksinkertainen, helppo, elegantti, itsestään selvä syntyy yleensä vasta viimeiseksi monituisten raivaustöiden jälkeen.

Todistusaineisto osoittaa, että ensimmäisen toimijan kannattaa olla tarkkana. Usein on riskialttiimpaa toimia ennemmin kuin myöhemmin. Monet historian parhaista luovista saavutuksista ja muutoksista ovat yllättäen versoneet viivyttelystä. Viivyttely ja lykkääminen voivat auttaa yrittäjiä rakentamaan yrityksiä kestävämmälle pohjalle, johtajia johtamaan muutosprosesseja tehokkaammin ja keksijöitä säilyttämään omaperäisyytensä. Omaperäisen idean ympärille voi rakentaa tuki- ja kannustusjoukkoja.

Luovuus ja älykkyys eivät ole sama asia. Useimmilla aloilla normaali perusälykkyys riittää – mutta ei yksin se. Lisäksi luovuus edellyttää monipuolista alakohtaista erityistietoa ja täten erikoistumista, kärsivällistä tiedon hankintaa, pitkäjänteisyyttä ja näiden edellyttämää henkistä tasapainoa. Luovuuden kehittäminen edellyttää toisin sanoen laaja-alaista elämänhallinnan kykyä. Millä tahansa alalla kaikkein yksilöllisinkin luovuus edellyttää jättiläisten olkapäille kiipeämistä ja niillä seisomista. Tarvitaan toisin sanoen alan perusteiden opiskelua ja olemassa olevalle perustalle rakentamista. Vasta alan perusteiden tuntemus tekee mahdolliseksi niiden tietoisen ohittamisen. Löytäkäämme siis oma alamme.

Jos haluamme tulla omaperäisiksi, meidän täytyy olla valmiita ottamaan riskejä. Kun uimme vastavirtaan ja uhmaamme ikiaikaisia perinteitä, emme voi koskaan olla varmoja onnistumisesta. Jos haluat inspiroida ihmisiä urotekoihin, sinun täytyy osoittaa, etteivät he ole yksin.

Kun tiedämme tänä päivänä, että meillä kaikilla ihmisillä on aivoissamme tarvittavat työkalut luovaan ajatteluun ja jokainen meistä on luova, on selvää, että luovuus on monin paikoin väärin ymmärretty: se on hyvin arkinen ominaisuus, mutta sitä on mystifioitu ja siitä on tehty jotain ihmeellistä ja erikoista. Todennäköisin syy luovuuden mystifiointiin voi olla se, että luovaan prosessiin liittyy niin paljon selittämätöntä, intuitiivista ja tiedostamatonta. Luovuudessa ei ole kuitenkaan kyse erityisen luovista, harvinaisista yksilöistä, vaan siitä, miten luovuutta hyödyntää ja minkälaisia luovuuden lukkoja kullakin on. Kuinka paljon ihminen haluaa käyttää luovuuttaan?

Miten sitten voimme arvioida luovaa ideaa? Yksi tapa on Juha T. Hakalan mukaan tutkailla luovaksi epäillyn idean synnyttämiä reaktioita. Jos idea ei kohtaa vähimmässäkään määrin vastarintaa, se voi olla merkki tavanomaisuudesta. Jos se sen sijaan herättää välittömiä tunteita vaikkapa kolmesta kaveristamme, siinä voi todella olla ainesta.

Luovuus ja pakko sopivat huonosti yhteen.  Esimerkiksi fysiikan nobelisti Richard Feynman (1918 – 1988) totesi aikanaan, ettei edes täydellisellä tutkimuslaboratoriolla tuettu työ onnistunut aina johtamaan tutkimusryhmää toivottuun tulokseen, jos taustalla väijyi alituinen pakko synnyttää jotakin uutta ja arvokasta. Ympäristön odotukset ja siitä seuraava pakonomaisuus pitivät kuritusotteessaan koko ryhmää.

Menestyvät ihmiset oppivat virheistään. Siksi virhe olisikin määriteltävä uudestaan. Menestystä tapahtuu vain silloin, kun myönnämme virheemme, opimme niistä ja luomme sellaisen ilmapiirin, jossa on turvallista epäonnistua. Jos epäonnistuminen otetaan pois innovoinnista, se olisi sama kuin happi poistetaan tulesta. Toinen keskeinen innovoinnin piirre on yhdisteleminen. Johannes Gutenberg keksi nykyaikaisen kirjanpainamisen tutkimalla viinin puristamista ja vertasi sitä sivujen puristamiseen. Luovuus on vain asioiden yhdistelemistä.

Luovuus käsittää kaksinaisen oivalluksen. Jonkin syvä ymmärtäminen vaatii askeleen taaksepäin nähdäkseen ison kuvan. On kuin piirtäisi yhteen kaksi erillistä ideaa. Tämä on yhdistämisen taitoa. Tehdäkseen sitten luovan kiteytyksen työ vaatii kurinalaisen fokuksen säilyttämisen. Jos oivallus on suuri kuva, kehittäminen vaatii pienen kuvan. Temppu on säilyttää molemmat perspektiivit samalla kertaa.

 

Luova yritys

Luovaan yritykseen on palkattava ihmisiä, jotka tekevät olomme epämukavaksi. Tällaiset tyypit tuovat taatusti uusia ideoita. He ajattelevat eri tavalla, toimivat eri tavalla, heillä on erilainen tausta tai he esittävät epäsuosittuja ideoita. Jos olet nuori, palkkaa vanhoja ihmisiä. Jos taas olet vanha, niin palkkaa nuoria. Ikäero yksin voi olla epämukava ja aiheuttaa konflikteja.

Palkkaa ihmisiä, joita et tarvitse. Voit tarvita heitä myöhemmin. Rohkaise ihmisiä jättämään huomioimatta esimiehiä ja vertaisia. Etsi iloisia ihmisiä ja anna heidän taistella. Huumori, vitsailu ja nauru ovat parhaita työkaluja lisäämään rakentavia konflikteja. Jos kaksi ihmistä on aina samaa mieltä, niin toinen heistä on tarpeeton. Kun idea ei ole enää lapsen kengissä, mutta ei ole todistettukaan, rakentava konflikti on elintärkeä sen arvon testaamisessa. On paljon todisteita siitä, että ne tiimit, jotka ottavat yhteen älyllisesti, mutta ei persoonina, ovat tehokkaampia luovassa työssä.

Älä yritä oppia mitään ihmisiltä, jotka sanovat, että he ovat ratkaisseet kohtaamasi ongelmat. Palkkaa ihmisiä aivan toisilta toimialoilta ja suoraan korkeakouluista, jos haluat uusia ratkaisuja. Älä yleensäkään projektin alussa tutki miten omalla alallasi ongelmia lähestytään. Peukalosääntönä voi sanoa, että jos sinä tiedät paljon asiasta, etsi naivia ihmisiä, koska he eivät ole asiantuntijoita ja ovat taatusti eri ihmisiä kuin alallasi yleensä.

Luovassa yrityksessä on oltava paikkoja, joissa on mahdollisuus keskittyä häiriöttä. Luovuus edellyttää myös riittävästi aikaa, että voisi rauhassa pohtia, kehitellä, erehtyä ja aloittaa alusta. Yhtä tärkeää on oikea asenne eli se, että päättää olevansa luova, tuntee itsensä, osaa nauraa itselleen ja näkee elämässä ja koko maailmassa paljon positiivisia puolia. ”Luovat ihmiset tuottavat iloa muille.”

Anteeksiantaminen on tärkeää silloin, kun ihmiset epäonnistuvat, koska se antaa heille mahdollisuuden ylläpitää itsetuntoaan ja jatkaa ryhmän hyödyllisenä ja kunnioitettuna jäsenenä. Henkilö, joka ei ole koskaan epäonnistunut, ei ole yrittänyt koskaan mitään uutta. Tutkimukset luovuudesta osoittavat, että emme voi kertoa mikä uusista ideoista onnistuu ja mikä epäonnistuu ja että luovuudessa on laajasti ottaen kyse enemmän määrästä kuin laadusta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten on tehtävä jotain. Toimimattomuus on pahin epäonnistuminen, jota on rankaistava, jos haluamme rohkaista innovaatiota. Meidän on päästävä nopeasti eroon niistä ihmisistä, jotka eivät toimi. Myös sellaisista tiimeistä, jotka pitävät kokouksen kokouksen jälkeen keskustellakseen ja kirjoittaakseen yksityiskohtaisia suunnitelmia uusista tuotteista ja palveluista, on päästävä nopeasti eroon.

Uutta on vaikea keksiä vanhoilla ideoilla ja vanhojen ideoiden uusilla kombinaatioilla. Usein kannattaa aloittaa uusi idea perustamalla uusi yritys, joka on kaukana pääkonttorista. Silloin vallankumouksellinen henki on mahdollinen. Tämä oivallus on ollut tärkeä oivallus sekä Tiimiakatemian että Proakatemian menestykselle.

Palkitse menestys ja epäonnistuminen, mutta rankaise toimimattomuutta. Ihmiset epäonnistuvat matkallaan menestykseen. Yritysten kannattaa epäonnistua nopeasti. Jos epäonnistumme nopeasti, voimme päästä seuraavaan ideaan ja oppia siinä matkalla niin paljon kuin mahdollista. Jos aiomme päästä virheettömään toimintaan tuotantoprosessissamme, meillä ei saa olla ehdottomasti yhtään ideaa. On käytettävä vain koetultuja menetelmiä ja pantava tuo yksi menetelmä käytäntöön uudelleen ja uudelleen.

 

Luovuuden tuote: Huippusuoritus

Jotta ammatillinen huippusuoritus olisi jatkuvaa, tarvitaan luovaa otetta. Jokaisen on kehitettävä sellaista perusasennetta, luovaa otetta, jonka avulla hän löytää uusia näkökulmia ja pystyy yltämään huippusuoritukseen. Luovuus ja intohimo ovat ajankohtaisia aiheita työelämässä. Gary Hamelin mukaan tulevaisuuden yritysten menestys perustuu 60 prosenttisesti intohimoon ja luovuuteen, jotka taas liittyvät oppimiseen. Jatkuva oppiminen on yritysten menestystekijä. Organisaatiot oppivat yksilöiden kautta. Ilman oppivaa yksilöä ei ole oppivaa organisaatiota.

Tiimien toiminnassa tavalliset tiimiläiset ajattelevat, että tiimityö tarkoittaa oman osuuden tekemistä tiimissä. Sen sijaan huippusuorittajat kannustavat jokaista tiimiläistä kohti yhteistä tavoitteiden asettamista, sitoutumista, aikatauluja ja ryhmän aikaansaannoksia. Siten huippusuorittajat edistivät yhteistä ideoiden virtausta tiimissä saamalla jokaisen tuntemaan olevansa osa sitä ja yrittivät saada aikaan riittävän konsensuksen niin, että jokainen voi tulla mukaan uusien ideoiden kanssa.

Oman alansa huippuosaajaksi yltäminen edellyttää kymmeniä tuhansia tunteja työtä. Huipputekijäksi voi myös tulla vallankumouksellisena edelläkävijänä. Edelläkävijä heittää syrjään totutut toimintatavat ja avaa aihetta tuoreesta näkökulmasta. Hän omaksuu ennakkoluulottomasti uuden ajatusmallin, jossa vallitsevat toisenlaiset logiikat ja periaatteet.

Jatkuva huippusuorittaminen, alalla kuin alalla, edellyttää olosuhteiden ja niissä tapahtuvien muutosten ymmärtämistä. Huippuosaajat pitävät tekemisensä helponnäköisenä ja –oloisena. Tämän vuoksi emme aina välttämättä oivalla, miten paljon taitoa ja keskittymistä huippusuoritus vaatii. Huipputekijät osaavat virittäytyä optimaaliseen tilaan omaa suoritustaan varten. Flow-käsite kuvaa hyvin tätä kokemusta: kaikki sujuu kuin itsestään, on vain suuri nautinto ja hallinnan tunne.

Sokrates jo aikoinaan lausui: tunne itsesi, tunnet muut. Itsetuntemuksen ytimessä on ymmärrys siitä, että jokainen meistä ihmisyksilöistä muokkaa sisään ottamaansa jatkuvaa tietovirtaa maailmasta. Mäkirintalan mukaan ihmisen kokemus ei ole koko totuus maailmasta. Jos ihminen ei ymmärrä kokemuksensa tulkinnallista luonnetta, hän voi pahimmillaan luoda maailmasta umpimähkäisen ja sokean heijastuman omasta subjektiivisesta todellisuudestaan. Ymmärtämällä omia ajatuksiamme ja tunteitamme voimme paremmin säädellä omaa käyttäytymistämme eri tilanteissa.

Ajatukset ovat pääsääntöisesti tulkintoja, eivät tosiasioita. Se mitä uskoo tulevaisuuden tuovan mukanaan, vaikuttaa siihen, miten menneisyyden tulkitsee. Mäkirintala kehottaa laajentamaan repertuaariaan ja oppimaan näkemään vaihtoehtoisia tulkintoja. Eivät onnistumisen tai epäonnistumisen kokemukset sinänsä merkitse – niiden tulkinnat merkitsevät. Tutkimukset osoittavat, että menestyvät ihmiset selittävät onnistumisensa pääsääntöisesti heistä itsestään johtuvaksi – he ovat valmistutuneet hyvin ja heissä on ainesta.

 

Luovuus ja erilaiset oppijat

Luovuus johtuu siitä, että vanhoja ideoita käytetään uudella tavalla, uusissa paikoissa ja uusina yhdistelminä. Uudet ideat on myös myytävä ja tässä taidossa Thomas Edison oli aikoinaan ylivoimainen. Lisätäksemme yhteisömme luovuutta meidän on palkattava hitaita oppijoita.  John Lennon on varmasti kuuluisin hidas oppija. Useimmat yritykset etsivät automaattisesti nopeita oppijoita, jotka pystyvät täyttämään toisten toiveet. Heidän avullaan tehdään rahaa juuri nyt. Mutta jos haluamme tutkia uusia tapoja tehdä asioita, tehdä pesäeron menneisyyden kanssa ja tehdä rahaa myöhemmin, palkatkaamme muutama hidas oppija ja teemme arvokkaan investoinnin tulevaisuuteen.

Hitaat oppijat ovat itsepäisiä ja keskustelevat sisäisen minänsä kanssa eivätkä ajattele perinteisesti. Siksi heidän johtajillaan on oltava syvä ymmärrys heidän työtään kohtaan. Hitaitten oppijoitten on vaikea kertoa ideansa oikeassa yhteydessä ja siksi heidän johtajiensa on oltava auttavaisia. Albert Einstein oli hidas oppija, joka tuskin olisi oppinut sosiaalisia myyntitaitoja Harvardissakaan. Usein hidas oppija tarvitsee kaverin. Esimerkiksi John Lennonin kyvykkyys olisi tuskin kehittynyt ja tullut tunnetuksi ilman Paul McCartneyn charmia ja diplomatiaa.

Voit olla myös erilainen oppija. Opit menneiden aikojen asiantuntijoilta ja ajattelijoilta, mihin ajatuksiin he ovat päätyneet ja miten he ovat rakentaneet oman asiantuntemuksensa. Meidän on opittava monia mahdollisia asioita juuttumatta johonkin erityiseen ajattelutapaan. Innovaattorit ovat usein itseoppineita. He ovat tyyppejä, jotka sivistävät itseään intensiivisesti. Heillä on usein laaja oppimiskokemus, jota he ovat harjoittaneet yhdellä alueella ja oppineet toisella alueella.

Laaja sivistys ja itseoppiminen näyttävät olevan kaksi avainta oppia eri tavalla. Asiantuntijalle kaikkine vahvuuksineen voi olla vaikeaa murtaa hankkimansa ajattelumallit. Raja-aitoja voi myös murtaa katsomalla asioita täysin päinvastaisesta suunnasta kuin on tottunut. Ja katso aina asioita ainakin kolmesta eri näkökulmasta.

 

Keksiminen

Keksiminen on idean löytämistä; innovaatio on se muu 99 prosenttia työstä. Innovaatio on pitkä tie. Se on osa kulttuuria monissa tutkimusryhmissä, joissa rohkaistaan sopivaa leikin ilmapiiriä: ”Jos sinulla ei ole hauskaa, et edisty.” Usein on havaittu, että keksijöiden ja muiden luovien ihmisten persoonalli-suuksilla on lapsenomaisia piirteitä, kuten ihmettelyn taito. Keksijät ovat kovia tekemään töitä ja kovia huvittelemaan. Tällöin löytyy sellainen rytmi, joka palvelee sekä työn rutiineja että luovia osia. Läpimurroissa keksijät leikittelevät ideoilla ja heillä on kyky erottaa ”järkevät” olettamukset luovien ratkaisujen virrasta.

Ideasi on valtavan hyvä, kun saat runsaasti vastustusta ja joudut tosi ahtaalle. Silloin sinulla on epämukava olo ja olet todella epämukavuusalueella. Et voi ikinä saada mukavan miehen tai naisen mainetta. Oikea luovuus tuntuu fyysisesti epämiellyttävältä. Kaikki pyrkivät olemaan omaperäisiä kun pitäisi ajatella, että kopioiminen on hienoa ja omaperäisyys on rumaa.

Keksimiseen ei ole oikeata tietä. Keksijät löytävät luovan inspiraationsa eri tavoin johtuen heidän erilaisista vahvuuksistaan. Mutta kuitenkin läpimurtoihin näyttää olevan Mark ja Barbara Stefikin mukaan neljä päälähestymistapaa, joita käytetään usein yhdistellen. Nämä lähestymistavat ovat: teoria-keskeinen, datakeskeinen, metodikeskeinen ja tarvekeskeinen lähestymistapa. Teoriapainotteisessa lähestymisessä mielen malli tai teoria antaa tavan ajatella siten, että ajattelu johtaa keksintöön (Einstein).

Datajohteisessa lähestymistavassa poikkeavuus tai epäsäännöllisyys paljastaa yllättävän mahdollisuuden (Mendel). Metodikeskeisessä lähestymistavassa koemenettely mahdollistaa aikaisemmin tuntemattomia havaintoja ja keksintöjä (Galileo). Tarvekeskeiset lähestymistavat paikallistavat ongelmia ja etsivät ratkaisuja (Edison). Monet keksijät ja tiedemiehet käyttävät näiden lähestymistapojen yhdistelmiä. Esimerkiksi Pasteur liikkui teoria- ja tarvelähtöisen menettelytavan välillä.

Hallinta siirtyy yhä enemmän organisaatiomme seinien ulkopuolelle. Meidän on siis luovuttava hallinnasta ja kuunneltava enemmän. Tiimiakatemiassa lähes kaikki valta on siirtynyt oppijoille itselleen. Siksi se voi tuntuakin välillä aika raskaalta sekä oppijoista itsestään että myös meistä tiimivalmentajista. Johtaminen muuttuu si.loin todella paljon. Organisaatio ei ole enää yhtä tärkeä kuin ennen. Autamme yhä enemmän verkostoamme. Olemme kerettiläisiä.

Me emme opi vain olemalla oikeassa vaan myös olemalla väärässä. Kun epäonnistumme, opimme uusia asioita, työnnämme raja-aitoja eteenpäin ja tulemme luovemmiksi. Me elämme asiantuntijoiden maailmassa. Siinä ei ole mitään pahaa. Erityisosaaminen on tärkeää meille kaikille.  Mutta kun yritämme ratkaista uusia ongelmia bisneksessä tai teknologiassa, meidän on ylitettävä asiantuntemuksemme. Emme halua tietää kuinka sääntöjä sovelletaan; haluamme rikkoa säännöt. Me teemme tämän epäonnistumalla – ja oppimalla. James Dyson on edellisten ajatusten takana. Kehittäessään pölynimurinsa hän kokeili sitä 5127 prototyypillä. Eikä kehitystä ole lopetettu tähän. Heillä on käytössään nyt 48 syklooniteknologiaa.

James Dyson viettää paljolti aikaansa uudistaakseen koulutuskulttuuria. Hän haluaa, että opiskelijat varustetaan uudella ajattelutavalla. Hän vastustaa vallitsevaa käytäntöä, jossa tenteissä vaaditaan oikeita vastauksia välttäen virheitä. Hän on huolissaan, että tämä johtaa älylliseen paikallaan pysymiseen. Dyson-säätiö pyrkii tekemään virheisiin uuden näkökulman. Hän haluaa, että nuoriso kokeilee, yrittää uusia asioita ja ottaa riskejä. Dysonin mukaan alkuperäinen idea on vain 2 prosenttia matkasta. Valmis tuote vaatii vielä loputkin. Ja tämä taas vaatii kurinalaisuutta eli disipliiniä.

Kasvun kulttuuri luodaan vain harjoittelemalla. Tätä kutsutaan Beckham efektiksi. Uransa aikana Beckham teki hämmästyttävät 65 maalia vapaapotkuista. Kaikki perustui niihin yli 50 000 potkuun, joita hän harjoitteli poikasena lähipuistossa. Hän halusi erikoistua vapaapotkuihin. Hänen äitinsä Sandra näki ikkunasta lukuisat epäonnistumiset, turhautumiset ja pettymykset. Hän on myös nähnyt, kuinka nuori David oli oppinut jokaisesta potkusta. Edistymme nopeiten, kun olemme kasvotusten epäonnistumisen kanssa – ja opimme siitä.

 

Ideoiden leviäminen

Alex Pentland esittelee kokonaan uuden tieteen alan, jota hän kutsuu sosiaalifysiikaksi. Hän on tehnyt jo vuosia uraauurtavia kokeiluja, joihin tämä uusi ala nojautuu. Meillä ihmisillä on enemmän yhteistä mehiläisten kanssa kuin haluamme myöntää: olemme täysin sosiaalisia olentoja. Tärkeimmät toimintatapamme kytkeytyvät sosiaalisiin ryhmiin. Sosiaalifysiikassa on kyse ideavirrasta, tavasta, jolla ihmisten sosiaaliset verkostot levittävät ideoita ja muuttavat nuo ideat käyttäytymiseksi.

Pentland on luonut menestyksekkään Media Labin ja yrittäjyysohjelman. Hän ei opeta perinteisissä luokissa; sen sijaan hän tuo vierailijoita uusine ideoineen ja pyrkii saamaan ihmiset kanssakäymiseen keskenään niiden kanssa, jotka ovat samalla matkalla. Hän on kasvattanut sellaisen vertaisten yhteisön, jossa kunnioitetaan ja tehdään yhteistyötä todellisissa projekteissa. Elämme sosiaalisissa verkostoissa, emme luokkahuoneessa tai laboratoriossa. Ideat on muutettava toiminnaksi.

Tutkimuksissa on paljastunut, että ”tähtiverkostot” eroavat tavallisten työntekijöiden verkostoista kahdessa tärkeässä suhteessa. Ensiksi niissä on vahvempi sitoutuminen ihmisten kesken, joten ihmiset reagoivat nopeammin ja avuliaammin. Toiseksi tähtisuorittajien verkostot ovat myös erilaisempia. ”Tavikset” näkevät maailman vain heidän oman työnsä näkökulmasta. ”Tähdillä” taas oli verkostossaan mitä erilaisimpia työrooleja. He näkevät aina tilanteen useasta näkökulmista ja voivat kehittää ongelmiin parempia ratkaisuja.

Oppiminen ympärillämme tapahtuvista käyttäytymisesimerkeistä on tehokkaampaa kuin oppiminen pelkästään omista kokemuksistamme. Matemaattiset oppimismallit monimutkaisissa ympäristöissä osoittavat, että paras strategia on käyttää 90 pyrkimyksistämme tutkimiseen eli etsiä ja kopioida muita, jotka näyttävät suoriutuvan hyvin. Loput 10 prosenttia pitäisi käyttää yksilölliseen kokeiluun ja asioiden pohtimiseen. Kirja on täynnä tutkimuksiin perustuvaa todistusaineistoa ideoiden synnystä, tiimeistä ja verkostoista.

 

Tiimiakatemian oppeja ja koppeja

1. Olemme tottuneet Tiimiakatemialla vuosien varrella ajattelemaan päinvastoin kuin yleensä. Ihmiset, jotka innovoivat tekevät runsaasti virheitä, ja siksi heitä harvoin palkitaan. Tiimiakatemialla virheet hyväksytään ja niistä palkitaan. Mottona on: 99 prosenttia oppimisesta tapahtuu virheistä. Monessa yrityksessä ihmiset, jotka tekevät rutiinityötä valittavat: ”Jospa nuo luovat tyypit toimisivat kuten me, he olisivat tehokkaampia ja eivät tekisi noita virheitä.”

2. Luova väärinymmärrys aiheuttaa mielenkiintoisia ideoita. Se syntyy silloin, kun selitämme jotakin toiselle henkilölle ja tämä henkilö heittää sen takaisin väärinymmärrettynä. Hän ajattelee ymmärtävänsä, mutta tosiasiassa on tulkinnut väärin joitakin ongelman näkökulmia. Ihme tapahtuu, kun väärinymmärrys paljastaa ratkaisun tai määrittää ongelman uudelleen. Tiimiakatemia® on keksitty useiden väärinymmärrysten tuloksena.

3. Tiimiakatemia on vaarallinen idea opetusalalle vanhan oppimiskäsityksen tuhoavana voimana. Hyökkäämme aiempaa vastaan ja teemme (ja olemme jo tehneet) entisestä työtavasta vanhanaikaisen ja riistämme valta-aseman muilta.

4. Luova potentiaalimme avautuu, kun löydämme siihen välineen. Tiimiakatemialla olemme havainneet, että ihmiset keksivät dialogiharjoituksissa todelliset omat luovat vahvuutensa. Tämä johtuu dialogin luonteesta: ihmiset oppivat katsomaan asioita uusista näkökulmista. Avain luovuuteen on mieluummin jatkuva prosessi kuin yksittäinen tapahtuma. Prosessin luonne on henkilökohtainen muodostuen heräämisestä, lepojaksoista ja haudontavaiheista.

5. Meidän jokaisen on hyvä kehittää kritiikinsietokykyä. Tiimiakatemiallakin on ollut ja on tilanteita, joissa kritiikki on annettava kaikkien kuullen, jotta kaikki voivat ottaa opiksi. Julkista kritiikkiä voi kuitenkin antaa vasta sitten, kun työyhteisön ilmapiiri on sellaisella tasolla, että voidaan järjestää Kultamunauskilpailuja, joissa voidaan munauksille nauraa yhdessä.

 

Mietittävää

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että positiiviset odotukset saavat ihmiset toimimaan paremmin. Ajattele tekeväsi jotakin naurettavaa tai epäkäytännöllistä ja sitten tee se.

En voi kysyä asiakkailtani mitä he haluavat. He eivät ole vielä syntyneet.

Ihmiset haluavat tehdä asioita rauhassa. He häiriintyvät kuten eläimetkin tehdessään uusia asioita muiden arvioivien silmien edessä, koska he haluavat suojella mainettaan. Atomipom-mikin suunniteltiin nopeasti juuri eristyksissä.

Vähemmän menestyvät tiimit puhuvat usein rahasta ja resursseista, koska heillä ei muutenkaan ole tarpeeksi tekemistä. Kun rahaan tuijotetaan enemmän kuin työhön itseensä työn laatu ja luovuus kärsivät.

Google on loistava siksi, että se on hyvä kopioimaan. Meillä on oltava hyvä kopiointistrategia. Steve Jobs toteaa: ”We have always been shameless about stealing great ideas.” Uskallammeko omaksua tämän ajatuksen? Lakkaa häpeämästä ja kopioi enemmän. (Rehn)

Maailma on ideoita täynnä, mutta kysymys on siitä, että pystyykö idean toteuttamaan. Jos ei, se idea on arvoton. Ehkä menestyvät henkilöt valavat uskoa meihin taviksiin siitä, että omat unelmat pystyy kyllä toteuttamaan, kun on tarpeeksi sitkeä ja peräänantamaton.

Kaikki puhuvat luovuudesta. Mutta mistä siinä oikeastaan on kyse? Ovatko kaikki luovia? Kuinka luovuutta voi tehostaa työpaikalla? Miksi tarvitsemme luovuutta? Kuinka sinäkin voit toteuttaa itseäsi ja muuttaa maailmaa?

Luovat henkilöt ovat luovia siksi, että he tietävät omasta alastaan enemmän ja kykenevät sen vuoksi ratkomaan ongelmia joustavammin.

Mikään ei ole niin vahva kuin vesipisara, joka osuu kiveen, kovertaa reiän. Ajattele vesipisaraa, ajattele, että sinäkin olet vesipisara. Tiimiakatemian tunnuslause: Gutta cavat lapidem, non vi se saepe cadendo.

Kun olemme havainneet lupaavan idean, seuraava askel on viestiä se tehokkaasti. Jopa neroilla on vaikeuksia tunnistaa käsissään olevia hittejä.

Nobelistien mielestä erityisten neronleimausten takana piilee seuraavaa: Ei tarvita huippuälykkyyttä, vaan ideoiden ruokkimista ja aikaa, jolloin alitajunta saa toimia.

Uudet ympäristöt edesauttavat erityisesti luovan prosessin ahaa-vaihetta eli uusien ajatusten synnyttämistä. Ideoiden työstäminen ja kehittely toimii parhaiten tutuissa ympäristöissä.

Mittaa omaperäisyytesi ilmaiseksi osoitteessa www.adamgrant.net.

 

Teksti Johannes Partanen, opetusneuvos, Tiimiakatemia® menetelmän pääkehittäjä ja Tiimiyrittäjän ja tiimivalmentajan Parhaat Kirjat – valintaoppaan toimittaja. 

Artikkelikuva Alice Achterhof, Unsplash

 

Lähteet

Grant, Adam: Originals – Miten oman tiensä kulkijat muuttavat maailmaa, Viisas elämä 2016, ISBN 978-952-260-577-1

Hakala, Juha T.: Luova laiskuus – Anna ideoille siivet, Gummerus 2013, ISBN978-951-20-9172-0

Huotilainen, Minna & Saarikivi, Katri: Aivot työssä, Otava 2018, ISBN 978-951-1-31815-6

Koski, Jussi T.: Banappelsiini – ideavitamiineja luovuuden kehittämiseen, Gummerus 2003

Koski, Jussi T. & Taberman, Tommy: Luovuuden lumous, Gummerus 2002

Koski, Jussi T. & Tuominen, Saku: Kuinka ideat syntyvät – Luovan ajattelun käsikirja, WSOY 2004

Launonen, Krista: Luovuus lähtee käsistä – Käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään, Gummerus 2014, ISBN 978-951-20-9706-7

Mikkola, Sami & Tervonen, Martta: Luova laboratorio – 15+1 tietä luovuuteen, Luova Laboratorio 2016, SBN 978-952-93-6645-3

Mäkirintala, Eija: Luova ote huippusuoritukseen – Resonanssi ratkaisee, Talentum 2011, ISBN 978-952-14-1586-9

Pentland, Alex: Social Physics – How Good Ideas Spread – The Lessons from a New Science, Penguin Press 2014, ISBN 978-1-59420-565-1

Rehn, Alf: Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi, Talentum 2010, ISBN 978-952-14-1554-8

Robinson, Ken: The Element – How Finding Your Passion Changes Everything, Penguin Books 2009, ISBN 978-0-14-311673-8

Stefik, Mark & Stefik, Barbara: Breakthrough. Stories and Radical Innovation, The Mit Press 2004, ISBN 0-262-69337-2

Sutton, Robert I.: Weird Ideas That Work, Allen Lane The Penguin Press 2001, ISBN 0-713-99545-9

Syed, Matthew: Black Box Thinking – The Surprising Thruth About Success, John Murray 2015, ISBN 978-1-47361-377-5

Uusikylä, Kari: Luovuus kuuluu kaikille, PS-kustannus 2012, ISBN 978-952-451-572-6