Tiimioppimisen menetelmillä toteutetaan uutta opetussuunnitelmaa Lappeenrannan peruskouluissa

 

Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma on puhututtanut ja puhuttaa yhä kouluissa. Mitä ja miten muutamme toimintaamme? Satu Harjunen, yläkoulun erityisopettaja ja Tiimimestari Joutsenon koulusta ja Eine Kaartinen, kuvataideopettaja ja Tiimimestari Kimpisen koulusta, ovat päässeet aallonharjalla toteuttamaan uutta perusopetuksen toimintasuunnitelmaa Lappeenrannassa.

Eine ja Satu kokevat uuden opetussuunnitelman ja tiimioppimisen menetelmien kulkevan vahvasti rinta rinnan, toisiaan tukien. He ottavat uuden opsin vastaan todella positiivisena muutoksena:

”Nyt voisi oikeasti jokin muuttua isosti! Paljon on muuttunut siitä kun itse aloitteli opettajana, mutta vielä paljon enemmän voisi tapahtua. Kouluissa on ymmärrettävä, ettei vanhan opsin mukaista toimintaa voida ylläpitää samalla kun tuodaan uutta. On tehtävä luopumista ja muuttumista, on tehtävä valintoja että mitä muutamme, mistä luovumme, jotta uusi ops saadaan käytäntöön? Yhteiskunnassa ja maailmassa on käynnissä valtava muutos eikä kukaan tule ohjeistamaan meitä kädestä pitäen, mitä meidän tulee tehdä. Kouluissa pitää itse löytää se viisaus, että miten kulkea kohti muutosta.” Eine pohtii.

 

Yhdessä strategia todeksi

Lappeenrannan perusopetuksen toimintasuunnitelman strategia on perustaa kouluihin itseohjautuavia tiimejä ja rakentaa kouluista oppivia organisaatioita. Lappeenrannassa on erittäin hyvä pohja tiimioppimisen menetelmille, sillä siellä on jo 10 vuotta koulutettu ratkaisukeskeisyyttä työkaluksi opettajille. Onhan ratkaisukeskeisyys oleellinen osa myös tiimioppimista. Satu ja Eine kiittelevät kovasti Lappeenrannan strategiaa ja sitä tukea, mitä he saavat tiimioppimisen menetelmän jalkauttamiselle.

Matka on vielä alussa, ja ensimmäinen vuosi takana. Uusi strategia julkaistiin samaan aikaan kun Eine ja Satu olivat mukana Tiimimestareissa. He ovat kokeneet, että strategia tukee heidän työtään tiimivalmentajina ja että Tiimimestari-valmennus on auttanut strategian toteuttamisessa. Eine ja Satu kokevat tärkeäksi että alueen rehtorit ovat lähteneet avoimin mielin kehitystyöhön mukaan. On kuitenkin tärkeää, että muutosta on tekemässä tarpeeksi paljon tekijöitä. ”Tarvitaan lisää Tiimimestareita, jotta ei oltais niin yksin!” Satu ja Eine toteavat yhteen ääneen.

 

Opettajasta aktiivinen oppija

Tiimioppimisen ja tiimivalmentamisen ytimessä on jatkuva oppiminen ja henkilökohtainen mestaruus – pyrkimys jatkuvaan oman itsensä kehittämiseen. Sama ajatus on opetussuunnitelman arvoperusteissa: ”Perusopetus luo edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle, joka on erottamaton osa hyvän elämän rakentamista.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 15)

”Jo pienestä pitäen oppilaita rohkaistaan itseohjautuvaan opiskeluun ja sitä samaa pitää opettajan opetella – sanotaan että opettajan tulee olla ohjaaja, mutta kyllä opettajan tulee olla myös aktiivinen oppija ihan niin kuin oppilaankin”, Satu miettii.

Elinikäisen oppimisen jatkumo on innostava ja positiivisesti haastava tulevaisuudenkuva: kun nuoret jo kouluissa oppivat ottamaan aktiivisen oppijan ja toimijan roolin, he tulevat vaatimaan sitä myös jatko-opinnoissa ja työelämässä. Elinikäisen oppimisen tulisi olla jokaisen organisaation arvoperustassa ja sitä kautta toimintamalleissa.

”On itseasiassa vapauttavaa ajatella, että minun ei tarvitse osata kaikkea eikä nyt heti – vaan on koko elinkaari aikaa oppia, ” Satu ja Eine pohtivat. Kukaan ei myöskään voi tietää, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaankaan. Uusia taitoja opetellaan sitä mukaan, kun tarvetta tulee.

 

Kohtaamisen voima

Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Se on yksin ja yhdessä tekemistä, ajattelemista, suunnittelua, tutkimista ja näiden prosessien monipuolista arvioimista. Siksi oppimisprosessissa on olennaista oppilaiden tahto ja kehittyvä taito toimia ja oppia yhdessä.  (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 17)

”Mulle on tässä tosi sytyttävää se, että kun digiloikassa menetimme oppilaat koneiden ja laitteiden ääreen, nyt saamme heidät takaisin dialogiin ja aitoon kohtaamiseen. Se on helpotuksen henkäys!” Satu kuvailee tuntojaan uudesta opetussuunnitelmasta. Tiimioppimisen menetelmät tukevat täysin tätä ajattelua. ”Digiloikka on ollut tarpeen, mutta nyt pitää ottaa käyttöön kokonaisvaltainen ajattelu – oppilaiden yksilöllisyys ja vahvuudet näkyväksi! Jakamisen ja yhdessä oivaltamisen kulttuuri tuntuu tässä ajassa todella tärkeältä.” Eine jatkaa.

Oppilaat dialogissa vertaisoppimassa ja -arvioimassa tiimitöitä.

Eine on oppilaidensa kanssa harjoitellut tiimioppimisen menetelmiä, dialogia ja vertaisarviointia. Hän kokee että oppilaat ovat arvostaneet heille annettua vapautta ja luottamuksen osoitusta. Pienilläkin teoilla voi vahvistaa nuorten osallisuutta. Koulumaailman tulisikin ruokkia jokaisen sisäsyntyistä halua olla aktiivinen toimija, eikä passivoida nuoria pelkiksi vastaanottajiksi. ”On se minullekin vaikeaa, nielaista ne neuvot jotka väkisin pyrkivät suusta ulos”, Eine kuvailee roolin muutoksen haastetta – kun opettaja on oppinut olemaan tiedon antaja vaikka hänen tulisikin olla aktiivisuuteen kannustaja.

Dialogi ja aito kohtaaminen ovat vahvoja menetelmiä tänä päivänä, kun laitteet syövät läsnäoloa ja kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia. Eine kuvailee kuinka dialogiringissä oppilaat rauhoittuvat ihan erilailla kuin pulpeteissa. Jokainen näkee muiden kasvot ja vaikka toiset ovat hiljaisempia, heidän kasvoiltaan silti näkee aktiivisen mukanaolon. Dialogissa kiireisimmät voivat tuoda esille omat ajatuksensa ensin, mutta se antaa tilaa myös ujommille. Kokemus on monelle oppilaalle voimaannuttava.

 

Tiimioppiminen tuo osaamisen esille

Piirros, joka syntyi kun oppilaiden kanssa keskusteltiin dialogista: kuuntele, kunnioita, odota, puhu- ole rohkea. Kun vuorovaikutusta syntyy ja ajattelua testataan toisillamme, syntyy ”timattista”, sillä hetkellä voittamatonta. Valmentaja-open piirteitä; suuri sydän, hymy osa ammattitaitoa, ei puutu liikaa, on vuorovaikutuksessa, toimii ajatusten peilinä.

Kuulluksi ja huomatuksi tulemisen tarve on meillä jokaisella. Dialogi ja yhdessä ajatteleminen tulisikin kuulua myös opettajien oikeuksiin. ”Opettajan huoneessa ei välttämättä automaattisesti ole aidon jakamisen ja keskustelun kulttuuria, vaikka tarve omien ajatusten ja kokemusten jakamiseen on suuri” Eine pohtii.

Tiimioppimisen menetelmien omaksuminen vaatii siis yhteistä dialogia ja tukea. Opettajat eivät saisi uupua sen ajatuksen edessä, että tämä vain taas jotain uutta asiaa joka pitää omaksua. ”Totta kai opettajat ovat tottuneet oppimaan uusia asioita, mutta tiimioppiminen vaatii kuitenkin erilaista heittäytymistä, ” Eine kuvailee.

”Sillä tiimioppiminen on tavallaan uutta mutta tavallaan ei – kyse on vain siitä, miten se kokoaa alleen kaiken sen, mitä jo osaamme. Se avaa ajattelua. Tiimioppiminen mahdollistaa että meistä voi tulla taas oppijoita ja se hivelee meidän opettajien ammattitaitoa. Arki on monesti opettajalle aika näännyttävää, joten tämä tuo virkistystä – sen tajuaminen että voi oppia uutta toisilta opettajilta ja hyödyntää omaa ja toisten kapasiteettia ihan eri tasolla. Mikään koulutus ei tarjoa sellaista osaamista ja voimaa, joka kouluissa on jo – se vain pitää tuoda esille!” Satu ja Eine kannustavat.

 

Itseohjautuvaisuus ei tarkoita tuuliajoa

Tiimivetoinen, itseohjautuva koulu ei synny hetkessä. ”On hyvä käsittää, että prosessi on hidas. Vaatii oikeasti paljon aikaa päästä siitä esimiesvetoisesta koulusta tiimivetoiseen kouluun. Koulumaailmassa on syvällä ajattelu siitä, että jos on rehtori, hän päättää”, Satu kuvailee. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan tarkoita ajelehtimista: ”Kyllä vision toteuttaminen on kuitenkin rehtorin ja johtoryhmän tehtävä – yhtälailla kun opettaja siirtyy uudessa roolissaan keskiöstä laidalle, on hänen roolinsa silti merkittävä. Ei tuuliajolle ketään tule jättää, jollakulla täytyy olla ohjain ja peräsin käsissään, että minne ollaan menossa”, Eine jatkaa.

Tämä vaatii nimenomaan sitä yhteistä dialogia ja valmentavaa johtajuutta. Rehtori ja johtoryhmä pitävät kompassin käsissään mutta ratkaisut maastossa ovat tiimien tehtävä. He luovat reittiä kohti annettua suuntaa.

Eine ja Satu allekirjoittavat vahvasti sen, että tiimioppimisen menetelmät antavat vastauksia uuden opetussuunnitelman toteuttamiseen. Se kattaa kaiken arviointiin saakka. Silti valmiita ratkaisuja ei ole, vaan jokainen pääsee luomana ratkaisun itse. Eine kuvailee tunnetta liukasteluksi liukkaalla alustalla – välillä kaatuilee, liukuu väärään suuntaan ja sitten taas pääsee eteenpäin. Olennaista on, että jokainen askel opettaa. Mitä enemmän puskee itseään epämukavuusalueelle, uusien tuntemattomien asioiden ääreen, sitä suuremmaksi kasvaa motivaatio. ”Epämukavuusalueelle meneminen addiktoi, sitä enemmän sitä haluaa tehdä, uteliaisuus kasvaa ja koukuttaa!” Eine ja Satu nauravat.

 

Teksti Teija Välinoro

Kuvat Eine Kaartinen

Tekstilainaukset Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf)