Nyt puhutaan kokeiluista!

 

Käytännön kokeilut, niistä me muistuttelemme valmennuksissa ja valmennusten välissä. Mutta niinhän se vaan on, että ilman tekoja ei tapahdu mitään. Tiimioppimisen menetelmän ja työkalujen teoreettinen ymmärrys on vasta pinnan raapaisu. Siksi puhumme nyt kokeiluista ja loistava esimerkkitarina löytyy Varalan urheiluopistolta.

”Neljä päivää meni lähes maanisessa flowssa, kun tätä väsäsin”, nauraa Ursula Haapanen. Kyseessä oli kaavio eli suunnitelma siitä, miten toteuttaa liikunnan ammattitutkinnon opetus hyödyntäen tiimioppimisen menetelmää ja työkaluja.

Ursula on ollut Varalassa jo pitkään, ensin tuntiopettajana ja nyt Liikunnan ammattitutkinnon tutkintovastaavana. Välillä töitä on tehty muualla, mutta palattu taas takaisin: ”Se on tämä Varalan liima, kivoja erilaisia ihmisiä joista syntyy rikas yhteisö, johon haluaa palata”, Ursula kuvailee. Hänellä urheilu on aina ollut vahva osa elämää. Ursulan tausta on kilpaurheilussa, ja melonnassa on edustettu Suomea MM-tasolla asti.

 

 

Hööpöilystä omaan mallinnukseen

”Mitä ihmeen hööpöilyä tämä nyt on”, oli ensimmäinen ajatus kun Ursula osallistui Tiimioppimisen startti-valmennukseen reilu vuosi sitten. Alun negatiivinen suhtautuminen pikku hiljaa kuitenkin muuttui ja kun Varalassa tehtiin yhteinen päätös ottaa tiimipedagogiikka yhteiseksi toimintamalliksi, Ursula alkoi perehtyä aiheeseen tosissaan. Siitä alkoi oman toteutusmallin työstäminen. ”Itselle oli iso oivallus että tiimioppiminen on ajattelun malli, ei niinkään pedagoginen ratkaisu”, Ursula miettii.

Nyt Ursula on vienyt kaaviota käytäntöön. Hänen valmentamassaan liikunnan ammattitutkintoryhmässä on 25 opiskelijaa ja opinnot koostuvat kahdeksasta lähijaksosta joissa on kolme lähipäivää. Pala kerrallaan on otettu mukaan esimerkiksi oppimisopimus ja lukuohjelma. Ensimmäiset kaksi lähijaksoa ovat takana ja vastaanotto opiskelijoiden suunnalta on ollut positiivista. Esimerkiksi kirjojen lukeminen on koettu hyväksi: ”Olen saanut palautetta että ammattikirjojen lukeminen on löydetty uudelleen. Netti on helppo tietopankki mutta kirja tuo syvällisempää ymmärrystä”, Ursula kertoo.

Ursula on aloittanut vuoden alussa Tiimimestari-valmennuksen, joka on kuulemma vienyt ihan mukanaan. Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten oma kehitystehtävä ja Tiimimestari-valmennus kulkevat käsi kädessä toinen toistaa ruokkien. Omassa arjessa tehtävät kokeilut tuovat sitä tuiki tärkeää kokemusta, josta voi ammentaa oman valmennusohjelman lähipäivissä ja työstää eteenpäin.

 

Versio 0.1

Omien kokeilujen tekemisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa – ne eivät ole vain mauste joka tuo lisäsäväyksen omaan valmennusmatkaan vaan ne ovat itse pihvi. Itseasiassa valmennus on se mauste, joka antaa lopullisen silauksen omaan tekemiseen. Valmennusohjelma antaa syötteitä, avaa omaa ajattelua, mahdollistaa uuden tiedon luomisen muiden osallistujien kanssa mutta vasta se oma käytännön tekeminen tuo tulokset – siksi puhumme tekemällä oppimisesta. Käytännön kokeilut tekevät ajatukset ja ideat konkreettisiksi. Mahdollistuu todellinen ymmärrys.

Liian usein ajatellaan että omia kokeiluja voi tehdä sitten kun on juuri oikea hetki – sitten kun on käynyt valmennusohjelman loppuun, lukenut tarpeeksi, suunnitellut riittävän hyvin, laskenut ja analysoinut, odottanut vähemmän kiireistä aikaa, tai ehkä loman jälkeen on parempi aloittaa, tai … näitä sijaistoimintoajatuksia on meillä kaikilla. Jonkin vaikealta tuntuvan asian voi tehdä vasta, kun jotain on tapahtunut ensin. Loppujen lopuksi epäonnistumisen pelko ei siitä kuitenkaan hirveästi lievene,  kynnys saattaa jopa vain kasvaa. Se ei tarkoita, etteikö voi suunnitella, näin Ursulakin toimi. Suunnitelman tekeminen on monesti se ensimmäinen askel, mutta suunnittelemisen aloittamisen suunnitteleminen menee sijaistoimintojen puolelle. Ursula rakensi polun, jota pitkin kulkea ja sitten tarttui toimeen. Oleellista on, että jotain tapahtuu, askelia otetaan eteenpäin. Suunnitelma viedään käytäntöön. Sitä täydennetään ja muutellaan kun kokemuksia ja oivalluksia syntyy. Pelkällä suunnittelutyöllä ei voi syntyä kristallinkirkasta ja takuuvarmaa lopputulosta sillä no, elämä ja ihmiset. Hyväkin suunnitelma on vasta versio 0.1. Siksi pitää kokeilla – mikä toimii, mikä ei, mistä tarvitsen vielä lisää tietoa?

 

Suoritustunne kohdilleen

Jokaisella meillä on oma tapa tehdä käytännön tekoja – toinen haluaa aloittaa heti isosti, suurilla mullistuksilla, asettaa tavoitteet korkealle. Toiselle sopii paremmin pienemmät teot, eteneminen pikkuhiljaa. Huonoa omaatuntoa tai itseä latistavaa vertailua muihin on turha tehdä, siitä ei seuraa mitään antoisaa. Kuten jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund totesi taannoin tiimivalmentajien kohtaamisessa Sokratespäivässä: ”On paljon kestävämpi pohja verrata asioita itseensä kuin muihin. Toki muiden voittaminen voi olla vahva motivaattori mutta kannustan itsensä tuntemukseen ja itsensä kanssa kilvoitteluun.”

Erkka korosti myös itselle sopivan suoritustunteen tunnistamista ja ruokkimista. Mikä on se suoritustunne, joka mahdollistaa oman huippusuorituksen – onko se esimerkiksi jännitys vai levollisuus? Mikä tunnetila on yhdistänyt tilanteita, joissa olet kokenut suoriutuneesi hyvin? Miten voit saada tämä tunteen kokeiluusi? Mitä tekoja sinun pitää tehdä – onko se sähäkkää hyppyä tuntemattomaan, kädet rapaan ja kuraan, katsotaan kuinka käy vai onko se levollisuuden kautta ja mistä se levollisuus syntyy? Ole tarkkana – älä käytä tätä tekosyynä olla tarttumatta toimeen. ”En voi tehdä kokeilua kun minun täytyy ensin saada tarpeeksi levollinen mieli.” Kyllä, hyvä havainto, mutta älä jätä ajatusta siihen. Mitä tekoja tarvitaan, jotta saat levollisen suoritustunteen kokeiluusi?

Ursula on lähtenyt työstämään omaa kokeiluaan. Sinäkin pystyt, ihan varmasti! Ja jos olet jo aloittanut, edes pikkuriikkisellä teolla, niin onnittele itseäsi, olet tehnyt isoja asioita. Ja taisit selvitä elossakin?

Jos voit unelmoida siitä, voit tehdä sen.

-Walt Disney

 

Teksti Teija Välinoro

Kuvat Heikki Toivanen