Miten tiimioppiminen toimii SOTE-alan ammatillisessa koulutuksessa?

 

”Opiskelijat – ne ovat yllättäneet kaikista eniten”, toteaa Kati Lampén, kun puhe tulee siitä, mikä on yllättänyt tiimioppimisen menetelmien käyttämisessä. ”Se, kuinka helposti he vaan ovat solahtaneet tähän toimintamalliin ilman mitään vastapuheita. Varmasti tänä päivänä jo peruskoulussa saadaan eväitä tähän, joten eihän meillä ole ammattikoulutuksen puolella muuta vaihtoehtoa kuin tehdä samalla tavalla”, hän jatkaa.

 

Hyvät oppimistulokset rohkaisevat eteenpäin

Kati ja Heidi Saarela ovat molemmat hoitotyön lehtoreina Suomen Diakoniaopistolla Lahdessa. Kati on ollut talossa kymmenisen vuotta, Heidi viisi. Molemmat kiinnostuivat tiimioppimisen menetelmistä muutama vuosi sitten. Kati aloitti Tiimimestari-valmennuksen 2015 ja Heidi aloitti sen viime vuonna. Kimmoke lähteä kokeilemaan uutta tapaa lähti väsymyksestä: ”Puhuttiin reformista, resursseja vähennettiin, tuli itselle pelko että minähän uuvahdan tähän touhuun”, Kati muistelee. Syntyi halu tehdä asioita toisin. Molemmat naiset kokevat, että tiimivalmentajuuden, ohjaamisen ja tiimioppimisen tavat ovat tuoneet aivan uudenlaista intoa ja motivaatiota omaan työhön.

”Aloitettiin pienillä kokeiluilla vähän vajaa pari vuotta sitten. Ensin oli hoidon ja huolenpidon tutkinnon osasta viisi kurssia niputettuna yhteen jotka toteutin tiimioppimisen mallilla. Sitten pääsimme yhdessä Heidin kanssa valmentamaan kokonaista kuntoutumisen tukemisen tutkinnonosaa”, Kati kertoo matkan alkutaipaleesta. Samoin Lähihoitajakoulutuksen lasten ja nuorten osaamisala toteutettiin työparin kanssa tiimioppimisen menetelmin. ”Siellä myöskin lasten sairaudet ja lääkehoidon kurssit on tehty tiimioppien” Heidi huomauttaa. Sillä monella on epäilyksensä tiettyjen kurssien suhteen – oppivatko opiskelijat oikeasti tarpeellisen tiedon, onhan kyse kuitenkin hoitotyöstä jossa vastuu on suuri. Kati ja Heidi testasivat opiskelijoiden edistymistä ja totesivat, että oppimistulokset olivat hyviä ja opiskelijat ovat pärjänneet hienosti työelämässä.

Tänä syksynä Suomen Diakoniaopiston kaikki ryhmät ovat aloittaneet tiimioppimisen menetelmillä opiskelun. Sairaanhoito ja huolenpito osaamisalan opiskelijat ovat juuri nyt kentällä ja Kati suhtautuu tuleviin näyttöihin todella luottavaisesti. ”Hetki sitten eräs kollegaopettaja halusi varmistua että oppivathan opiskelijat ja sanoi minulle että haluaa pitää tentin lääkehoidosta”, Kati kertoo. ”Totesin että siitä vaan. Tentti pidettiin ja kaikki opiskelijat läpäisivät sen. Kollega totesi että eipä tarvitse tehdä enää tenttejä”, Kati hymyilee.

 

Vastuunkantoa, sitoutumista ja kunnioitusta

Se, ettei opettaja pidä tenttejä, ei tarkoita etteikö tenttejä olisi. Tiimit pitävät ne itse dialogissa. ”Itseasiassa opiskelijat testaavat osaamistaan paljon monipuolisemmin kuin mitä opettajavetoisessa opetuksessa”, Heidi toteaa. ”Lisäksi opiskelijat kunnioittavat paljon enemmän toisiaan, oppimistaan ja valmentajaa, esimerkiksi somen käyttö päivän aikana on paljon vähäisempää”, hän jatkaa. Myös Kati on todennut ihan erilaisen sitoutumisen tason opiskelijoissa: ”Ennen kun tunti päättyi klo 15.45, opiskelijat alkoivat olla lähtökuopissa jo kolmen aikaan. Nyt he saattavat jäädä vielä neljän jälkeen tekemään hommia!”

Opiskelijat oppimisen äärellä

Kati ja Heidi ovat sitä mieltä, että tiimioppiminen mahdollistaa tuntien käytön paljon joustavammin. Ei määritellä etukäteen, kuinka monta tuntia käytetään mihinkin asiaan, vaan mennään tiimin tarpeiden mukaan: ”Jollekin porukalle joku aihe on haastavampi, joten käytetään siihen suosiolla enemmän tunteja kuin aiheeseen, joka sujuu paremmin”, Kati kuvailee. Myös päällekkäisyyttä eli samojen asioiden läpikäymistä eri aineiden kautta on saatu vähennettyä ja kokonaisuus on eheämpi.

Heidi ja Kati ovat laittaneet merkille kuinka tiimi kantaa vastuuta kaikkien oppimisesta. ”Tiimi auttaa niitä, joille jokin asia on haastavampi. He opettavat toinen toisiaan ja samalla oppivat siinä itsekin yhä enemmän”, Heidi kuvailee. Huikaisevia hetkiä on saatu kokea esimerkiksi erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. ”He tuovat haastetta tiimiin, mutta sitten kun tiimi itse löytää ratkaisun ja toimintamallit tilanteeseen, niin se on iso oppi koko porukalle. Ne ovat ihan liekeissä ne opiskelijat”, Kati ihastelee.

”Itse on aina ennen kuvitellut, että itsellä on se keskeinen ja tärkein tieto mutta opiskelijat tuo ihan uudenlaista laajuutta – he nostavat esille kiinnostuksenkohteitaan, lukevat uusimpia artikkeleita ja tutkimuksia, he pysyvät paljon paremmin ajan tasalla”, Heidi kuvailee. ”Ja he tekevät oppimisesta hauskaa, jolloin asiat jäävät paljon paremmin mieleen”, Kati jatkaa.

 

Kun joku oikeasti välittää

Naiset ovat kysyneet opiskelijoilta palautetta siitä, mitä he ovat oppineet ja mikä on ollut heille keskeistä. Esille nousi epävarmuuden sietokyvyn kasvaminen, sitoutuminen ja itseohjautuvuus. ”Sanotaan ettei nuoret muka pysty toimimaan itseohjautuvasti, mutta kyllä he pystyvät jos se heille mahdollistetaan. Toki on vaihtelua, toiset oppii heti, toiset muiden tuella ja jotkut eivät ollenkaan mutta pudokkaitahan on aina joka systeemissä”, Kati huomauttaa. Oleellista on ollut juuri työelämätaitojen oppiminen, joita Heidi ja Kati kokevat että opiskelijat oppivat erityisesti tiimioppimisen menetelmillä: ”Työpaikoilta tulee palautetta, että ei ole oleellista mitä temppuja koulussa opetetaan, vaan juuri ne työelämätaidot ovat yritysten kannalta tärkeimpiä.”

Heidi kertoo saamastaan palautteesta kyseltyään tunnelmia uusilta aloittaneilta opiskelijoilta jotka ovat nyt suorittaneet ensimmäisen tutkinnon osan. Saatu palaute on kylmiä väreitä nostattavaa. Opiskelijat ovat kokeneet, että valmentajana ja ohjaajana hän on aidosti kiinnostunut ja läsnä opiskelijoiden arjessa. Heidin heille antamasta palautteesta he ovat ihmetelleet, että miten hän voikin huomata tuon kaiken, huomioida persoonaa, osaamista ja ammatillisen kehittymisen tarpeita. Toki vahva läsnäolo opiskelijoiden kanssa nostaa esiin myös negatiivisia juttuja, elämän huolia ja puuttumista vaativia asioita. ”Opiskelijat ovat sanoneet että se on tuonut turvallisuuden tunnetta, että joku oikeasti välittää. Tämä on mulle tosi iso asia”, Heidi sanoo.

 

Tavoitteena oppimisen flow

Kati ja Heidi eivät yritäkään väittää, että uusien toimintatapojen myötä kaikki olisi helpompaa. Esiin nousee erilaisia haasteita kuin ennen. Oma poisoppiminen totutuista oppimisen tavoista ja opettajan roolista vaatii työtä. ”Itselle vaikeinta on osata olla hiljaa”, Kati nauraa. Olisi niin helppoa vain sanoa niin kuin asiat ovat, kertoa se ”oikea” vastaus. ”Onneksi opiskelijat palauttavat nopeasti maan pinnalle! Ei tämä ole helpoin tapa, mutta tuottaa hedelmää”, hän jatkaa. Oman työn tekemisen kannalta työparin ja opetiimin rooli on todella merkityksellinen: ” Ei ole niin yksin, voi jakaa huolet ja saa tukea toisilta”, Heidi sanoo.

Oman ajattelun muutoksen lisäksi muutosta tarvitaan koko organisaatiotasolla. Se tapahtuu hitaasti ja eritahtisesti. Toisilla on jo enemmän kokemusta menetelmän käytöstä kuin toisilla joten on ymmärrettävää, ettei silloin olla ihan samalla viivalla. Kati ja Heidi nostavat esille oppimisympäristön merkityksen. ”Tilat eivät ole este tiimioppimiselle, mutta niillä on vaikutusta ja organisaatiolta se vaatii resursseja tilojen järjestämiseen”, he täsmentävät. Heidillä on tällä hetkellä seitsemän tiimiä, joista jokainen toimii ympäri taloa eri tiloissa. Se tuo haastetta omalle ajankäytölle sekä hankaloittaa myös tiimien keskinäistä vuorovaikutusta, joka on kuitenkin tärkeä osa tiimin ja yhteisön oppimisen kannalta.

Naisten mukaan oleellista on, että tiimioppimisen ja tiimivalmentajuuden ideologia ymmärrettäisiin myös johtotasolla. ”Miten johtaja voi johtaa jos se ei edes tiedä, mitä johtaa”, naiset pohtivat. ”Haastavaa on saada aikaan ymmärrys siitä, ettei kyse ole valmiiksi käsikirjoitetusta mallista”, Kati toteaa.

Katilla ja Heidillä on selkeä visio siitä, mihin suuntaan he ovat menossa: ”Suomen Diakoniopisto Lahden kampus on yhteisöllinen ja kiva oppimispaikka jossa opitaan, saa nauraa, jossa on hauskaa, jossa oppimisympäristöt ovat kunnossa. Kaikki viihtyvät, opettajat ja opiskelijat ja tämä on paikka johon halutaan tulla.” He haaveilevat siitä, kuinka upea kokonaisuus ja mahdollisuus kortteli on ja kuinka koulu on osa kokonaisuutta johon kuuluu myös ikäihmisiä, lapsiperheitä, diakoniatyön projekteja ja vapaaehtoistoimintaa. ”Oppimisen flow näkyisi koko systeemissä ja opiskelijoissa”, he toivovat.

Tiimioppimisen menetelmät siis todistetusti toimivat myös SOTE-puolella ja tulokset ovat olleet kannustavia. ”Rohkeutta ja uskallusta, sitä tämä ennen kaikkea vaatii”, Kati ja Heidi kiteyttävät oleellisimman. ”Luottakaa opiskelijoihin ja antakaa heidän tehdä myös virheitä. Kaikki, mitä täällä tehdään, eletään ja ollaan, kaikki on oppimista!”

 

 

Teksti Teija Välinoro

Kuvat Kati Lampén