Lukio-opettajan kokemuksia Tiimimestareista

 

Haastattelimme Johanna Riponiemeä Tampereen lukiosta Tiimimestari-matkan kokemuksista ja kuinka hän on hyödyntänyt saamiaan oppeja. Lukiomaailmassa Johanna näkee selvän tarpeen tiimityöskentelyn ja tiimioppimisen menetelmille. ”Tiimityöskentely voisi olla osaratkaisu nuorten parissa lisääntyvään yksinäisyyteen. Tiimissä saisi väistämättä ystäviä, tukea opintoihinsa ja tietenkin valtavasti vuorovaikutustaitoja”, Johanna kiteyttää.

 

Miten ja miksi lähdit tiimimestari-koulutukseen?

Esimieheni tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä koulutukseen. Päätin ilmoittautua, sillä olin väsynyt työssäni ja kaipasin jotain piristystä. En silti ollut varma, olisiko tämä koulutus sopiva ja jaksaisinko opiskella työn ohessa. Matkani tiimimestarit 83 – ryhmässä alkoikin haparoiden. Epäilin, olisiko tämä koulutus minua varten, sopisinko tavallisena riviopettajana joukkoon, jossa oli monta esimiehenä toimivaa. Jokin kuitenkin alkoi kiinnostaa jo orientaatiopäivässä niin, että lähdin katsastamaan ensimmäisen lähijakson – ja päätin jatkaa. Tuntui, että olin tullut porukkaan, jossa olimme innostuneita ja kiinnostuneita kehittämään itseämme ja työyhteisöjämme ja joille ennen kaikkea tiimityö ja uudenlaiset tavat oppia ja ratkaista ongelmia olivat merkityksellisiä.

 

Mitä tiimimestari-koulutus antoi sinulle?

Tiimimestari 83 -ryhmä laavulla.

Koko vuosi oli mielestäni ennen kaikkea itseni kehittämistä ja oivalluksia siitä, että kun opin johtamaan paremmin itseäni, voin ohjata paremmin myös muita. Kun olen itse motivoitunut ja innostunut, voin saada muita mukaan. Tärkeä oivallus oli se, että minun itse ei tarvitsekaan osata kaikkea – ja mahdotontahan se onkin. Täytyy nähdä ja ymmärtää, että ympärillä on paljon viisaita ja osaavia ihmisiä. Meillä yhdessä on kaikki se tieto ja taito, jota tarvitsemme ratkaistaksemme eteemme tulevat haasteet. Tällainen ymmärrys nykyajassa, jossa ihmiset ovat uupuneita vaatimuksiin, uudistuksiin ja kiireeseen, on ihana uutinen. Voi tiputtaa taakan harteilta ja keskittyä siihen, missä on hyvä ja keskittyä kehittämään itseään mielekkäästi ja ilman ahdistusta.

 

”Sinä kykenet johonkin, mihin minä en kykene.

Minä kykenen johonkin, mihin sinä et kykene.

Yhdessä voimme tehdä suuria asioita.”

Äiti Teresa

 

Toki tiimioppimisessakin, kuten aina oppimisessa, on kyse omasta tekemisestä, sitoutumisesta ja itsensä haastamisesta – toisin sanoen itseohjautuvuudesta. Mutta sitäkin voi oppia ja toisaalta minulle juuri itseohjautuvuus on aina ollut mielekäs tapa kehittää itseäni. Olen aina halunnut haastaa itseäni, esimerkiksi vaihtamalla työpaikkaa, kouluttamalla itseäni monipuolisesti tai tekemällä uusia kokeiluja opetuksessani.

Vaikka tein opintoja työn ohessa, ei se tuntunut raskaalta, koska sain itse vaikuttaa tekemisiini, valita mielekästä luettavaa ja lähijaksoilla tavata upeita ihmisiä. Lähijaksot olivat hyvin intensiivisiä ja usein haasteet veivät mukanaan ja aika kului siivillä. Mukavien ihmisten kanssa tuli sitten vielä istuskeltua ilta-/yökaudet juttelemassa – ja sekin oli mielestäni iso osa oppimista ja opintojen antia. Verkostot erilaisten ihmisten kanssa, kun ovat nykypäivänä hyvin tarpeellisia. Ja jälleen sain todeta, että lopulta puhutaan samoista asioista, vaikka tulemmekin eri yhteyksistä.

 

Mitä viet käytäntöön?

Työskentelen itse lukiossa ja opintojen aikana pohdinkin tietysti paljon sitä, miten tiimioppiminen ja tiimityö voisi järkevällä tavalla palvella opettajia ja opiskelijoita.

Lukiomaailmaan haluaisin näistä opeista viedä tiimioppimista, yhdessä tekemistä ja itseohjautuvuuden opettamista. Lukion jälkeen nämä taidot ovat jokaiselle tarpeen. Toisaalta tiimityöskentely voisi olla osaratkaisu nuorten parissa lisääntyvään yksinäisyyteen. Moni nuori kun tuntee olevansa yksinäinen, uupunut ja stressaantunut. Tiimissä saisi väistämättä ystäviä, tukea opintoihinsa ja tietenkin valtavasti vuorovaikutustaitoja. Ajattelen, että pelkkä tiimijakso ei palvele opiskelijaa, vaan tiimioppimisen pitäisi olla jotakin pidempikestoisempaa ja lukio-opiskeluun paremmin niveltyvää.

Hyvin toteutettuna tiimioppiminen voi olla ratkaisu monipuoliseen, eriyttävään, jaksamista tukevaan ja yhteisölliseen oppimiseen lukiossa. Tiimimalliin tulisi liittää myös yhteydet työelämään, korkeakouluihin ja muihin yhteistyötahoihin. Tämä edellyttää tietysti sitä, että lukiossakin alettaisiin vihdoin uskoa siihen, että opiskelija oppii muuallakin kuin luokassa ja muutenkin kuin opettajajohtoisessa opetuksessa. Kaikki lukioikäiset eivät kuitenkaan ole vielä taitavia vastuunottamisessa ja itseohjautuvuudessa, joten opettajaa tarvitaan ohjaajaksi ja oppimisen varmistajaksi.

 

Mitä sanoisit sille, joka miettii lähtemistä Tiimimestari-koulutukseen?

Tiimivalmennusta miettivälle sanoisin, että lähde matkalle, lähde ihmeessä. Mutta ole avoin ja valmis oppimaan, tekemään töitä, heittäytymään ja olemaan rohkea. Matka on tavoitteellinen ja itsensä kehittäminen voi nostaa esiin myös henkilökohtaisia prosesseja, joita on tarve työstää, mutta tiimimestarikoulutuksessa fokus on kuitenkin koulutukseen liittyvissä teemoissa. Haastamalla itseään ja muita ja ylittämällä omia ennakkoluulojaan ja rajojaan, saa huomata, että itsessä ja muissa on positiivista ruutia huikean paljon enemmän kuin uskoisikaan. Yhdessä saavuttaminen on lisäksi hurjan hauskaa!

 

Kuva Minna Erkko, Tiimimestari 83

Teksti Teija Välinoro, Johanna Riponiemi