Jari Jolkkonen: Tiimioppiminen – ollako vai eikö olla?

 

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän pedagogisessa strategiassa määritellään tutkintojemme koulutusta ohjaavat pedagogisen toiminnan periaatteet ja menettelytavat. Asiakirjaan on kirjattu ne linjaukset, jotka ohjaavat henkilöstömme toimintaa osaamiseen valmentajina ja oppimisen mahdollistajina. Yhteisiin toiminnan periaatteisiin on perustehtäväksemme kirjattu osaamisen valmentaminen eli valmentavan työotteen toteutuminen opetuksessa ja ohjauksessa. Tämä oppimisen mahdollistava työote rakentuu:

  • vastuullisten valintojen tukemisesta,
  • läsnäolosta,
  • yhdessä tekemisestä ja
  • monipuolisesta työskentelystä.

Oletko jo tutustunut pedagogiseen strategiaamme kirjattuihin valmentavan työotteen keskeisiin elementteihin?

Samaan aikaan, kun valmentava pedagogiikka on kirjattu myös organisaatiomme missioon ”Valmennamme tulevaisuuden osaajia yhdessä työelämän kanssa”, on useissa oppilaitoksissamme aloitettu opetushenkilöstömme valmentaminen tiimioppimiseen ja tiimiyrittäjyyteen. Joissakin oppilaitoksissa on koulutettu muutamia opettajia ja joissakin kaikki. Lisäksi muutamia opettajiamme on osallistunut tiimimestari- ja ihmevalmentajakoulutuksiin.

Myös PKKY:n johtoryhmälle järjestetään oma valmennuskokonaisuus, jonka tavoitteena on:

  • tiimioppimisen ja valmentavan työotteen toimintakulttuurin sekä
  • valmentavan työotteen merkityksen ”ymmärtäminen” ja tiimioppimisen edistäminen organisaatiossamme.

Oppilaitoksissa on myös aloitettu soveltaa osaamisen valmentamisessa tiimioppimisen metodia, mutta kovin pitkällä emme vielä ole. Erot tiimioppimisen käytössä eri oppilaitostemme välillä ovat mielestäni melko suuret, mutta mielenkiinto asiaa kohtaan kasvaa -ainakin niissä tapauksissa, kun opettajat pääsevät näkemään tai kuulemaan jo kokeneempien tiimivalmentajien ajatuksia ja toimintaa käytännössä. Esiin on myös noussut ajatuksia, onko tämä taas vain yksi ”ismi”, mitä hyötyä tiimioppimisesta on, onko jokin toinen pedagoginen ratkaisu parempi. Myös vastarintaa tiimioppimismallin mukaisen metodin käyttöön ottamisessa on esiintynyt. Kannustan kuitenkin Mahatma Gandhin ajatuksin tutustumiseen, kouluttautumiseen ja kokeiluihin:

”Meidän on itse oltava se muutos, jota maailmaltamme haluamme. Se vaatii meiltä rohkeutta ja jääräpäisyyttä”.

 

Mitä tiimioppiminen on?

”Tiimioppiminen on yhteistoiminnallinen, vuorovaikutuksellinen ja vastuullinen oppimismetodi, jossa kaikki tiimin jäsenet vaikuttavat oppimiseen. Jokaisella tiimin jäsenellä on vastuu omasta ja yhteisestä oppimisesta. Tiimioppiminen muistuttaa työelämän toimintatapaa, koska yhä useammassa työtehtävässä tarvitaan yhteistyö-, johtamis- ja vuorovaikutustaitoja. Tiimioppimisessa vastuu oppimisesta on jokaisella tiimin jäsenellä, opettajan siirtyessä oppimisen mahdollistajaksi/tukijaksi toimien tiimin valmentajana.”

Tässä yhteydessä voin todeta, että esim. perinteisestä ryhmätyöstä ei mielestäni löydy kovinkaan paljon oikean tiimityön tai tiimioppimisen elementtejä.

Edellä olleen Tiimivalmentajan oppaan lainauksen lisäksi kirjasessa on lueteltu pitkä lista asioita, jotka mielestäni muistuttavat tutkintojemme perusteisiin kirjattuja elinikäisen oppimisen avaintaitoja, jotka sisältyvät ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin ja yhteisten tutkinnon osien osaamistavoitteisiin sekä niiden arviointikriteereihin –eikö vaan.

Tiimioppimisen erityispiirteitä ovat esimerkiksi:

  • yhteiset oppimistavoitteet,
  • yhteinen sitoutuminen,
  • keskinäinen luottamus ja riippuvuus,
  • arviointi ja kehitys yhdessä,
  • kollektiivinen ajattelu ja yhdessä tekeminen,
  • kokonaisuuksien oppiminen (tiedot ja taidot) ja syväymmärtäminen,
  • oppijan ja valmentajan vuorovaikutus toimii peilinä ja auttaa ymmärtämään toisen näkemyksiä,
  • yhteisvastuu,
  • dialoginen toimintatapa ja innovatiivisuus.

Tiimioppimisen konkreettinen ydin lieneekin, että mietitään ja tehdään yhdessä, oppimisprosessin aikana kerättyjä kokemuksia ja oppimista pohditaan yksin ja ryhmässä, toimitaan verkostoissa ja tehdään erilaisia projekteja, ja tietenkin avoimessa ja hyvässä vuorovaikutuksessa.

Kun nykyisten käsitysten mukaan yksi parhaimmista ja tuloksia tuottavimmista tavoista oppia on jakaa tietoa muiden kanssa, vastaa tiimioppimisen metodi varsin hyvin em. ajatukseen. Oppimisen on myös todettu olevan tehokkainta silloin, kun se on monikanavaista ja sosiaalista. Ihmisten kokoontuessa yhteen oppiakseen toisiltaan uusia asioita eri menetelmin on siis tehokkaan oppimisen kannalta tärkeää. Lisäksi yhdessä tuotettu tieto on monissa tapauksissa monipuolisempaa, ja liittyy paremmin oppijan omiin tavoitteisiin ja intresseihin, mikä myös luo työskentelyyn erinomaisen motivaatiopohjan ja synnyttää innostuksen opittavaan asiaan ja oppimiseen. Se, joka opettaa muista, oppii paljon, on myös tunnustettu tosiasia. Opettajan yksinpuhelu, jota oppijat vain kuuntelevat tai yksisuuntainen kysymyksiin vastaaminen eivät sen sijaan ole vuorovaikutusta, jota voisi kutsua esim. työelämätaitojen kehittämiseksi.

Parhaimmillaan tiimioppiminen on silloin, kun ”oppimisprosesseissa vuorottelevat käytännön kokeilut ja kokemukset, joita saadaan oikeissa asiakasprojekteissa”. Keskiössä ovat opiskelijat ja heidän tarpeensa, eikä opettajan tarvitse perinteiseen tapaan määrittää, mitä pitää oppia ja miten. Olemmekohan opettajina toimiessamme koskaan pysähtyneet ajattelemaan, että kun opetan, esitän opiskelijoille oman näkemykseni siitä, mikä on tärkeää. Tai, kun pidän kokeet, vaadin opiskelijoilta niitä asioita, jotka minun näkemykseni mukaan ovat tärkeitä.

Kun opiskelijat miettivät itse, mikä on tärkeää, lisääntyy myös heidän motivaationsa. Tai, olemmeko monesti tulleet ajatelleeksi, että usein joku opiskelija osaa auttaa yhtä hyvin, joskus paremminkin kuin opettaja. Lisäksi on muistettava, että yhdessä toimiminen lisää pedagogista viihtymistä ja aktivoi oppimaan. Tiimioppiminen on mielestäni erittäin opiskelijakeskeinen menetelmä, jossa valmentajan tehtävä ei ole opettaa, vaan auttaa oppimaan -siinä on syvällinen, perusteita järisyttävä ero.

 

Edellytyksiä onnistumiselle

Laadukkaan ja tuloksia tuottavan toiminnan edellytyksinä tiimioppimista hyödyntävässä ja tiimiyrittäjyyttä edistävässä oppilaitoksessa voitaneen mainita mm seuraavat:

  • Perinteisen opettamiseen liittyvän ajatusmaailman muuttuminen
  • Valmentajien (ent. opettajat) on hallittava tiimivalmentamisen metodi ja suunniteltava toiminnat hyvin
  • Valmentajan pitää hyväksyä se, että opiskelijat tietävät tai osaavat häntä enemmän tai hankkivat uuden   tiedon ennen häntä
  • Oppilaitoksen johdon on osattava luotsata tiimioppivaa koulua
  • Tiimioppimisen menetelmät laajamittaisessa käytössä
  • Tiimioppimiselle myönteinen toimintakulttuuri
  • Tilaratkaisut tiimioppimista tukevia ja pedagoginen ympäristö, jossa opistaan uusia tapoja tehdä asioita

Tärkeää onnistumisen ja tulosten parantamisen kannalta on siis muutos perinteisestä opettamisesta oppimista korostaviin menetelmiin. Esimerkiksi, jos valmentajalla ei ole metodiin liittyvä ”työkalu” hallinnassa, voi valmennustoiminta olla erittäin haastavaa ja lopputulos jopa sekava ja epävarmuutta valmennettavissa aiheuttavaa.

 

Voiko tiimioppiminen olla yksi ratkaisuista ammatillisen koulutuksen lähitulevaisuuden haasteisiin?

Tiimioppimisen ja tiimiyrittäjyyden ideologiseen ajatteluun ja tavoitteisiin liittyy, että opiskelijoiden tiimityötaidot sekä oma-aloitteisuus ja yrittäjähenkisyys työelämää varten kehittyvät. Metodin odotetaan lisäävän oppijoiden opiskelumotivaatiota ja sitä kautta myös parantavan oppimistuloksia ja mm. läpäisyä. Opiskelun joustavuus lisääntyy ja vaikutus voi ulottua myös oppilaitosten toiminnan tehostamismahdollisuuksiin. Tärkeää lienee myös ajatella, millaisilla tiedoilla, taidoilla, osaamisella ja ominaisuuksilla opiskelijat valmistuttuaan siirtyvät työelämään tai jatko-opintoihin. Ainakin alla olevaan taulukkoon koottujen tietojen perusteella onnistunut tiimioppiminen ja tiimiyrittäjyys tuottavat myös työelämän odottamia valmiuksia.

Jari_Jolkkonen

Tiimioppimisella näyttäisi siis olevan vahva vaikutus oppimistuloksiin ja –prosesseihin ja mikä tärkeää, myös toimintojemme kannalta keskeisiin ja tärkeisiin tuloksiin ja vetovoimaan. Valmentajien työn kuormitus voi vähentyä, opiskelijoiden keskinäinen sekä opettajien ja opiskelijoiden välinen yhteistyö lisääntyy ja yrittäjämäinen työskentelyote saa suuremman jalansijan oppilaitoksen arjessa. Lisäksi oppiminen voi muuttua hauskaksi tai ja/tai iloiseksi.

 

Ollako vai eikö olla?

Niin, emme varmaankaan ole väärällä tiellä tiimioppimiseen liittyvän kehittämistyön ja mahdollisen käyttöön ottamisen osalta.  Ala- ja yläkouluilla, toisella asteella, amk:ssa ja yliopistoissa metodi on otettu käyttöön yhä enenevässä määrin ja opettajia koulutetaan koko ajan tiimivalmentajiksi, tiimimestareiksi ja ihmevalmentajiksi. Valmentaminen on useiden palautteiden mukaan todella palkitsevaa mutta joskus myös haasteellista ja ”raastavaa”. Alussa voi herätä kysymyksiä: uskallanko, mistä aloitan, miten toimin vastarintatilanteissa, osaanko… Apu on kuitenkin aina lähellä sillä tällä hetkellä verkostossamme on jo useita koulutettuja ja metodia käyttäneitä valmentajia, jotka auttavat. Ja lisäksi metodin käyttöä voi käydä seuraamassa vaikkapa naapurikoulussa.

Ja tähän loppuun vielä ammattiopisto Lieksan tiimioppijoiden muutamia kommentteja:

 

”Siinä saa toteuttaa tavallaan itseään ja kekseliäisyyttä käyttää. Oppii työskentelemään myös tiimissä, jossa kaikki ei suju. Oppii ratkomaan ristiriitoja.”

”Erityisen merkityksellisiä ovat olleet dialogitreenit, olen saanut varmuutta itselleni, että uskaltaudun puhumaan ison ryhmän edessä.”

Tosi jees juttu”

”Johtamistaitojen ja esillä olemisen kehittyminen. Omien mielipiteiden kertominen helpottunut.”

”Muiden kanssa työskenteleminen, muiden huomioiminen ja muiden työskentelytapoihin tottuminen on ollut opettavaisinta.”

”Välillä tuntui huonolta idealta tuo tiimijuttu, ehkä sen takia, kun joutu itse niin paljon opiskella ja tavallaan muille sen opettamaan.”

”Oli alkuun melko shokki, kun ei tullut luotettua, että silläkin tavalla asiat tulee opittua.

 

Jari Jolkkonen, Toimialajohtaja, Riveria. Jolkkonen toimi tekstin julkaisuhetkellä Pohjois-Karjalan ammattiopisto Lieksan rehtorina.