Tiimioppimisen vaikuttavuutta Sote-alan opinnoissa Laurea ammattikorkeakoulussa

Tiimioppimisen vaikuttavuus syntyy tiimissä, jota tiimivalmentaja valmentaa. Tiimin jäsenten projektien myötä vaikutetaan konkreettisesti luokkahuoneen ulkopuolelle ja omaan ympäristöön. Lopputulemana syntyy tuloksia, jotka yllättävät. Tämä koettiin Laurea ammattikorkeakoulussa.

Fysioterapiatutkinnon vastaava lehtori Kati Nykänen sekä sosionomitutkinnon vastaava lehtori Kaijus Varjonen soveltavat tiimioppimista työssään. Tiimimestari-valmennuksen aikana he tekivät opiskelijoiden kanssa hanketyötä sekä kehittivät monialaisia opintoja.

”Ilman Tiimimestari-valmennusta ei meillä olisi ollut tätä rohkeutta lähteä tekemään näitä juttuja, ja se rohkeus heijastelee arkeen muutenkin. Tiedämme että voi epäonnistua, mutta tiedämme myös, että voi syntyä jotain ihan täysin uutta, mitä ei ole osattu odottaa.”

Opiskelijat mukaan hanketyöhön

Laureassa alkoi vuoden alkuvuonna 2020 hanke, jossa kehitetään työelämän ja opiskelupaikkojen ulkopuolelle jääneille nuorille suunnattua vr –laseilla (virtual reality) pelattavaa pakopeliä. Peliä hyödynnetään Kelan nuorten ammatillisessa kuntoutuksessa. Virtuaalisessa pakopelissä ratkotaan arjen haasteita ja seuraamuksia. Sosionomiopiskelijat otettiin hankkeeseen alusta saakka mukaan suunnittelemaan pelisisältöä.

Liikkeelle lähdettiin alusta asti yhdessä tutustumalla hankesuunnitelmaan ja pohtimalla, kuinka sitä viedään käytäntöön. Hämmennyksen tunne oli välillä yhteinen, kun ei ollut valmiita vastauksia siitä, kuinka edetään, vaan suunnitelmat piti laatia itse.

”Se oli oikeaa elämää, ihan oikeaa hanketyöskentelyä ja intensiivistä tekemistä, jossa opiskelijoista tuli esille ihan erilaista potentiaalia”, Kaijus iloitsee ja pohtii myös omaa roolia hankkeessa: ”Haastavinta itselle oli projektityöntekijän ja tiimivalmentajan roolien sekoittuminen – samaan aikaan piti pitää huoli, että hanke etenee ja saadaan tuloksia, ja samalla pitää huoli, että opiskelijoiden oppimistavoitteet täyttyvät.”

Parin kuukauden Sosiaalialan vaikuttamistyö -opintojakson aikana opiskelijat tuottivat hankkeelle ehdotuksia sisältötoteutukseen. Hankkeesta kiinnostuneista opiskelijoista koottiin opintojakson jälkeen neljän hengen tiimi, joka pääsi jatkamaan hanketyöskentelyä vielä eteenpäin kevään ja kesän 2020 ajan. Heidän tehtävänään oli perehtyä pelin kohderyhmänuorten elämään. Tässäkin lähdettiin liikkeelle nollasta, pohtien, kuinka ylipäätään tavoitetaan etäaikana nuoret ja kuinka tarvittavaa materiaalia kerätään.

Kaijus ja Kati toimivat opiskelijoiden tiimivalmentajina, antaen heille vapaat kädet toteutukseen. Alussa oli epävarmuutta ja kipuilua, kun opiskelijoille asiakastyö oli vielä uutta ja etätyöskentely toi omat haasteensa. Niistä kuitenkin päästiin eteenpäin, löydettiin yhteistyökumppani ja alusta, jonka kautta nuoria tavoitettiin. Syntyi aitoja luottamuksellisia kohtaamisia ja vuorovaikutusta, jonka opiskelijat kokivat arvokkaaksi. Heidän tuottamaansa materiaalia hyödynnetään pelin suunnittelussa. Pilottiversio pelistä julkaistaan kevään 2021 aikana.

Opiskelijoilta kerätyssä palautteessa mainittiin muun muassa kuinka oli ”siistiä olla mukana pelikehittelyssä”, ryhmätyötaitojen oppiminen ja koettiin jännittäväksi päästä opiskelijana mukaan oikeaan hanketyöskentelyyn ja arvostettiin vapaita käsiä toimia. Palautteessa mainittiin myös ”sekava tehtävänanto” ja muita haasteita.

”Tätä kaikkeahan projekti- ja hanketyö on! Opiskelijat saivat huikeaa oppia siitä, mitä kaikkea hyvää ja haastavaa siihen liittyy”, Kaijus korostaa.

Monialaisuuden rikkaus

Oman ammattialan ohella on tärkeää ymmärtää, mitä muut toimijat tekevät ja millaista osaamista heillä on. Kuten monilla muillakin aloilla, sosiaali- ja terveysalalla arjen työssä asiakkaiden kanssa mukana on eri alojen osaajia – kuten sosionomeja, fysioterapeutteja ja sairaanhoitajia. Tarvitaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen taitoja sekä toisen alan tuntemusta.

Laureassa Kati ja Kaijus ovat olleet viime aikoina mukana kehittämässä monialaisuutta kahden eri toteutuksen kautta. Opintojen alussa olevat opiskelijat tekevät monialaisissa noin 5-8 henkilön tiimeissä hyvinvointiyhteistyö -projektin. Se on kaikille opiskelijoille pakollinen opintojakson osa. Tehtävänä on oikea työelämän toimeksianto yhteistyöjärjestöjen toimesta, joista yksi on esimerkiksi Espoon ruoka-apu. Mukana on sote-alan lisäksi muun muassa restonomi -opiskelijoita.

Toinen monialainen yhteistyön muoto on ollut sote-alan opiskelijoiden monialaiset simulaatiopäivät. Niissä toisen vuoden opiskelijat suorittavat monialaisissa tiimeissä yhden päivän simultaation, jossa he ratkovat vastaanotolle tulleen asiakasperheen tilannetta yhdessä. Tämä simultaatio-opintomalli on saanut myös Laureassa vuoden 2020 Pedateko -ehdokkuuden.

Hyvinvointiyhteistyö -projektissa opiskelijat ovat opintojensa alkuvaiheessa eikä oman alan osaamista vielä ole. Eräs opiskelija olikin todennut että ”ei olla vielä ammattilaisia, ollaan vaan ihmisiä.” Tämä ei toki olisi huono tavoite opintojen päätyttyäkään – olla ihminen, vaikkakin jonkin alan ammattilainen.

Simulaatio-päivässä oman alan opintoja on jo takana, jolloin on tärkeää oivaltaa ja nähdä toisten alojen osaaminen. Tämä nousee palautteissa esille – kuinka opiskelijat kokivat toisen alan opiskelijoiden osaavan enemmän kuin kuvittelivatkaan tai kuinka toista kuuntelemalla oppi hahmottamaan sitä, miten he asiaa lähestyvät. Suuri oppi on myös oivaltaa, että tosielämän tilanteet ovat kompleksisia ja harvoin niistä selviää yksin tai yhden alan osaamisella.

Merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta

Kati ja Kaijus nostavat esille, kuinka yksi tärkeimmistä tiimivalmentajan tehtävistä on saada opiskelijat oivaltamaan tekemisen merkityksellisyys. Vaikka projekteissa tehdään havaintoja ja oivalluksia, täytyy reflektoida ja pystyä suhteuttamaan sitä isommin omaan kehittymiseen. Ei se mitä yksi projekti on, vaan se, mitä siitä voi viedä mukanaan tulevaan.

”Mitä minä tästä hyödyn ja miten minun osaaminen tästä kehittyy, on monen opiskelijan ensimmäinen ajatus. Ja kun tiimissä on useampi minä, on se haaste. Tarvitaan keskustelua ja alustusta, sekä myös luottamusta että ymmärrys syntyy”, Kati kuvailee. Opiskelijat saattavat tunnistaa ja hoksata opitun vasta viiveellä. Tarvitaan tiimivalmentajalta luottamusta prosessiin ja sen kirkastamista opiskelijoille.

Omakohtaista merkityksellisyyttä luo myös, kun havaitsee oman työn kautta syntyvät vaikutukset ja vaikuttavuuden omaan ympäristöön. Kaijuksen ja Katin sanoin tiimioppimisen projektit luovat sivuheijastuksia.

Konkreettinen esimerkki tästä on Espoon ruoka-apu -yhteistyö. Konkreettinen auttaminen luo positiivisia vaikutuksia ihmisten elämään. Samalla syntyi myös isomman kuvan vaikuttavuutta, jota ei osattu odottaa: Kun sote-alan opiskelijat menivät sinne missä asiakkaat oikeasti arjessaan ovat, tehtiin havainto, että ruoka-avussa käy esimerkiksi vanhuksia, jotka eivät ole sosiaali- ja terveystoimen piirissä.

”Tässä on mahdollisuus tehdä ennaltaehkäisevää työtä – aktiiviset ihmiset hakeutuvat palveluihin mutta todelliset avuntarvitsijat jäävät piiloon.”

Kati ja Kaijus puhuvat jalkautumisesta. Täytyy jalkautua, täytyy olla siellä missä ihmiset ovat – silloin syntyy merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta, niitä sivuheijastuksia. Niin peli-hankkeessa toteutettujen kohtaamisten vaikutus nuoriin kuin ruoka-avussa tehtyjen havaintojen vaikuttavuus on jotain mitä ei saavutettaisi ilman oikeita tekoja ja projekteja.

Vaikuttavuutta luo myös se, kuinka opiskelijat jo opintojen aikana oppivat toimimaan tiimeissä, tekemään monialaisesti yhteistyötä, kuuntelemaan aidosti toisiaan, ratkomaan haasteita, luomaan itseohjautuvasti sisältöjä ”sekaviin toimeksiantoihin” – mikä positiivinen vaikuttavuus tällä onkaan työelämään ja arkeen, jossa kaikki elämme?

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global

Kiitos haastattelusta Kaijus Varjonen ja Kati Nykänen, Laurea Ammattikorkeakoulu

Julkaistu 4/2021