Tiimioppiminen luo yhteisöllisyyttä ja osallisuutta kouluihin

”Oppiminen ja opetus pitää tapahtua kasvotusten ja siinä pitää olla vuorovaikutusta. Oma motto on, ettei kutsuta oppijoita koululle oppimaan ja tekemään yksin oman pöydän ääressä vaan yhdessä!” Erityisopettaja Satu Harjunen toteaa. Hän jatkaa, että yhteisöllisyyttä tai vuorovaikutuksen harjoittelua ei tulisi pirstoa joksikin erilliseksi osaksi, vaan se on pikemminkin mielenmalli, osa kaikkea toimintaa. Se on sitä, miten opetus muotoillaan ja kuinka opettajat toimivat yhdessä.

Heti alkuun – tiimityö ja ryhmätyö ovat kaksi eri asiaa

Tiimioppiminen perustuu tiimeihin ja siihen, että tiimiläiset työstävät yhdessä oppimisprojektia. ”Yhteistyö on eri asia kuin vuorotellen”, Satu kiteyttää.

Tiimissä tekeminen on yhteistyötä. Se on sitä, että jokaisella on tärkeä rooli, jokainen osallistuu. Se on pitkäjänteistä tekemistä, johon sisältyy myös sen hahmottaminen yhdessä, mitä tiimityö oikeasti tarkoittaa. Joukkue -sana kuvaa sitä hyvin: joukkueessa kaikilla on oma pelipaikka. Olemme sidoksissa toisiimme, se on onnistumisen edellytys. Kun ymmärrys ja osaaminen kasvavat, oppijat pystyvät itsekin rakentamaan tiimejä, he oppivat tunnistamaan toistensa vahvuuksia ja kuinka niitä tarvitaan missäkin tiimissä.

Satu kertoo esimerkin tilanteesta, jossa tiimin kapteeniksi valittu oppija valitsi ensimmäiseksi tiimin jäseneksi luokan hiljaisimman. Ei sympatian vuoksi vaan siksi, että tiesi tällä olevan tarvittavaa osaamista. Tämä esimerkki konkretisoi tiimioppimisen merkityksen: siinä oikeasti opitaan tuntemaan toisia.

Tiimeissä on eri rooleja, esimerkiksi mainittu tiimin kapteeni, ja kunkin vahvuuksien ja projektin tarpeiden mukaan muotoillut roolit. Kierto on tärkeää – jokainen saa olla eri tehtävissä. Tiimioppimista hyödyntävien Satun sekä kuvataideopettajan ja erityisopettajan sijaisen Eine Kaartisen kokemuksen mukaan ajan kanssa yllättävän moni haluaa olla vaikkapa kapteeni, vaikka ensin se arastuttaisi. Yhdessä oppiessa opitaan tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja tiimissä syntyvä luottamus rohkaisee kokeilemaan uutta.

Dialogirinki on tehokas työkalu

Tiimioppimisen perusta on dialogirinki. Se tarkoittaa, että pulpetit siirretään seinustoille ja luokkaan rakennetaan tuoleista ympyrä, jossa kaikilla, opettaja mukaan lukien, on oma paikka. Tähän rinkiin kokoonnutaan säännöllisesti, parhaimmillaan tunniksi tai puoleksitoista. Se on höpöttelyä, jossa opitaan tuntemaan toisia, rakennetaan luottamusta ja turvallisuutta.

Ihan ensimmäiset harjoitukset voivat olla laveasti johonkin teemaan sidottuja, mutta parasta on, kun mukaan tuodaan toiminnallisuutta. Se tarkoittaa, että oppijat konkreettisesti käsittelevät oppimisprojektia dialogissa. Esimerkiksi tutkailevat ennakkotietojaan käsiteltävästä aiheesta. Kun oppijat työskentelevät tiimeissä oppimisprojektien parissa, voidaan yhteisessä dialogissa tehdä välitsekkauksia siihen, missä ollaan menossa. Dialogi mahdollistaa myös yhteisen reflektoinnin ja opitun tunnistamisen.

Myös dialogissa hyödynnetään rooleja, esimerkiksi siinä voi olla kapteeni, ajasta huolehtija, asioiden ylöskirjaaja, tsemppari sekä henkilö, joka huolehtii, että jokaiselta on kysytty ajatuksia.

Tiimioppiminen tekee jokaisen näkyväksi

”Tiimioppiminen on sitä, että on olemassa. Tälle ei ole täydellistä suomenkielistä sanaa, englanniksi se voisi olla ”exists”. Jokainen on näkyvä”, Satu pohtii. Hän itse kokee sen niin, vaikka ei itse olisi äänessä, on silti näkyvissä. On katsekontakti muihin. Oppijat oivaltavat tämän itsekin. Satu kertoo nuoresta, joka vähän epäili, tarvitsisiko dialogirinkiin mennä. Kunnes muisti. Ai niin, sitten näkee toiset.

Eikä dialogissa kyse ole siitä, että aina pitää olla äänessä, vaikka se ennakkoluulo saattaa syntyä – että se sopii vain heille, jotka tykkäävät puhua. Heille se tarjoaa tilaisuuden harjoitella muihin keskittymistä ja kuuntelemista. Hiljaisemmat taas pääsevät omassa tahdissaan harjoittelemaan asioiden sanoittamista. ”Se on jotain suurta, kun hiljaisempi uskaltaa sanoa jotain”, Eine kertoo.

Opettajat, tehkää yhdessä

”Löydä ne kollegat, joiden kanssa teet yhdessä. Olen huomannut monen sanoittavan sitä, ettei yksin tekeminen tänä päivänä riitä kenellekään”, Eine toteaa ja jatkaa että jokainen voimme miettiä, mistä voimme luopua, jotta aikaa jää yhdessä tekemiselle ja yhdessä ajattelulle.

Satu sanoittaa samaa – esimerkiksi yhteisöllisyys on asia jota aineenopettajat voivat yhdessä miettiä, kuinka sitä oppiaineessa voidaan saada aikaan.

Yhteisöllisyys, yhdessä oppiminen ja tekeminen koskevat kaikkia yhteisön jäseniä. Kuten jo alussa mainittiin, se on mielenmalli ja tunne. Se tunne ei synny tyhjiöstä, vaan kaikkien yhteisistä teoista.

Teksti Teija Välinoro
Tiimiakatemia Global Oy,

Teksti pohjautuu webinaariin ”Kuinka yhdessä oppiminen sitouttaa oppijan osaksi kouluyhteisöä”

Kiitos ajatuksista Satu Harjunen ja Eine Kaartinen!