Tiimioppiminen alakoulussa: Yhteisopettajuutta, pesäryhmiä, dialogin treenausta

Malla Kärkkäinen ja Sirpa Väisänen toimivat opettajaparina kahdelle kakkosluokalle. Miia Miettinen ja Laura Martikainen opettavat parina kahta kolmosluokkaa. Kaikki nämä luokat ovat saman käytävän varrella ja luokat näyttävätkin hyvin samanlaisilta – pöytiä on vähän ja lapset työskentelevät niin matoilla lattioilla kuin dialogiringissä.

Yhteisopettajuus

Malla ja Sirpa aloittivat yhteisopettajuuden keväällä 2018. Luokkien 2. A ja B yhteensä noin 40 oppilasta tekevät jo sujuvasti tehtäviä yhdessä ja kummallekin luokalle molemmat opettajat ovat se ”oma ope”. Mallan ja Sirpan lisäksi luokassa on myös koulunkäyntiavustaja.

”Luokat tekevät niin tiiviisti yhdessä että hyvä kun muistamme, ketkä ovat virallisesti A- ja ketkä B-luokkalaisia. Tämä on ihan yllättänyt, kuinka hyvin tämä on lähtenyt käyntiin”, Malla kuvailee. Opetuksen vetovastuut on jaettu oppiaineittain mutta käytännössä opetusta hoidetaan yhdessä.

Parasta on ollut oman työtaakan keventyminen ja joustavuuden lisääntyminen kun esimerkiksi kokeiden tarkastamista voi jakaa. Malla ja Sirpa kokevat, että yksittäisille oppilaillekin on nyt paljon paremmin aikaa – toinen voi kiertää luokassa kun toinen istuu jonkin oppilaan apuna.

Yhteisopettajuus on siis lisännyt omaa työssä viihtymistä. Ajatuksia ja tietoja on helppo jakaa toisen kanssa. ”Eihän täältä raaski pois olla! Ja ideoita syntyy niin valtavasti kun yhdessä mietitään, että johan tässä lukuvuosi loppuu kesken ennen kuin kaikkea ehditään toteuttaa!” Sirpa nauraa. ”Nämä on niin yhteisiä omia, se on iso rikkaus!” Malla hymyilee kuvaillessaan kahden luokan yhdistämistä.

Pesäryhmät

Varsinkin Malla ja Sirpa käyttävät pesäryhmiä tuntityöskentelyssä. Kaksi luokkaa on jaettu kahdeksaan noin viiden oppilaan ryhmään joilla jokaisella on oma tunnusvärinsä. Varsinaista tiimiliideriä näissä ei ole mutta ”pyykkikset” vastaavat päivän pienistä tehtävistä kuten vaikka tarvikkeiden jakamisesta omalle ryhmälle. Oppilaille pyykkisvuoro on ollut tärkeä rooli. Pesäryhmät pysyivät syksyn samana ja nyt kevätkaudelle vaihdettiin uudet ryhmät.

”Lapset ovat tykänneet toimia pesäryhmässä. Niiden kokoonpanot on tarkkaan mietitty ja esimerkiksi kaverukset on pyritty erottelemaan. Kun 40 hengen luokassa kaikki ovat harjoitelleet toimimista toistensa kanssa, ei lapsille oikeastaan ole ollut väliä, onko saanut olla kaverin kanssa samassa vai ei”, Malla ja Sirpa kertovat.

Pesäryhmien merkit eli värilliset pahviympyrät kertovat kunkin pesäryhmän työskentelypaikan – niitä vaihdellaan eli yksi pesäryhmä ei aina työskentele samassa paikassa tai luokassa.

”Käytän pesäryhmiä myös liikunnassa ja tosi hienosti he tsemppaavat ja ottavat koko ryhmän huomioon. Kaiken kaikkiaan toisten auttaminen on lisääntynyt ihan huimasti! On myös huomattu että paljon on juttua oppilailla keskenään ihan sekaryhmissä, ei ole tyttöjen ja poikien ryhmiä. Kun avaruusaseman rakentamistehtävässä annoimme oppilaille vapauden muodostaa ryhmät ihan itse, syntyi tyttö- ja poikaryhmiä mutta myös sekaryhmiä, joissa oli kyllä parhaat idikset ja lopputulos! Tätä pesäryhmämallia voi soveltaa todella monipuolisesti eri oppiaineisiin, liikunnasta äidinkieleen”, Malla kertoo.

Dialogin treenausta

Dialogia on harjoiteltu pesäryhmissä ja luokissa. Kysymyskorttien avulla on käyty läpi erilaisia aiheita ja harjoiteltu dialogin perusperiaatteita. Kysymyskorttien kysymykset ovat vaihdelleet esimerkiksi ”Mikä on kummallisin tai eksoottisin syömäsi ruoka?” tai ”Jos voisit olla joku kuuluisuus yhden päivän ajan, kuka olisit ja miksi?”

”Lapset ovat suhtautuneet dialogiin innokkaasti, mutta hekin ovat hoksanneet kuinka vaikeaa kuuntelu ja oman vuoron odottaminen on, palaan aina säännöllisesti dialogin perusperiaatteisiin”, Miia kertoo. Hernepussi on auttanut oman vuoron hahmottamisessa – se puhuu kenellä on hernepussi. ”Ja vaikka kysymyskorttien kysymykset ovat suunnattu enemmän aikuisille, lapset ovat tarttuneet aiheisiin tosi hienosti”, Miia jatkaa.

Työskentelyssä on tärkeää huomioida eri rytmit ja tarpeet. ”Totta kai annamme lapsille mahdollisuuden myös tehdä ihan itsenäisesti tehtäviä. Jotkin tunnit ovat hyvinkin hiljaisia. Toisilla tunneilla on sitten enemmän menoa ja meininkiä, ja se on sitä työtä, joka täytyy myös sallia”, Malla lisää.

Yhteisöllisyyttä ja oma-aloitteisuutta

”Ollaan siunatussa alussa vasta mutta tuntuu että ollaan tehty tosi iso harppaus. Ennen viime kevään muutosta tuntui, että luokassa oli muutama vähän yksinäisempi joilla ei ehkä ollut niin motivaatiota koulunkäyntiin ja heistä oli huoli. Nyt kun olemme siirtyneet yhteisopettajuuteen ja pesäryhmiin, he ovat saaneet uusia kavereita ja koulumotivaatio on kasvanut. Yhteisöllisyys ja kouluilo ovat vahvistuneet ja palannut, se on mun mielestä tosi tärkeää oppimisen rinnalla, että oppilaat viihtyvät ja kokevat yhteisöllisyyttä”, Malla kuvailee havaintojaan tapahtuneesta muutoksesta.

Miia on pannut merkille myös oma-aloitteisuuden esille tulemista: ”Yhtenä päivänä sohvan taakse oli ilmestynyt kyltti että laitathan tyynyt paikoilleen, pidetään sohva siistinä. Toisena päivänä luokan oven viereen oli tehty postilaatikko johon sai laittaa hyviä, iloisia viestejä”, Miia nauraa.

Vaikka Nilsiän yhtenäiskoulun rakennus on vanha, tilat ovat hyvin taipuneet erilaiseen työskentelytapaan. ”Herkästi he jotka epäilevät yhteisopettajuuden ja tiimioppimisen toimivuutta koulussa vetoavat seiniin, ettei ole sopivia tiloja, mutta hyvin täällä vanhoissakin tiloissa voi tehdä”, Miia huomauttaa. Myös käytävät on otettu käyttöön ryhmä- ja parityöskentelyssä. ”Kun kiertelee katsomassa tekemistä, niin se toimii. Totta kai välillä joutuu joillekin huomauttamaan mutta pääosin se toimii”, hän jatkaa.

Kakkos- ja kolmasluokkalaiset ovat tehneet myös yhteisiä projekteja, kuten esiintyneet vanhainkodilla ja jakaneet hyvänmielen kortteja torilla. ”Kiva kun opettajanakin tutustuu toisen luokan oppilaisiin ja oppilaat meihin ja toisiinsa. Tätä kyllä jatketaan ja lisätään jatkossa”, naiset kuvailevat.

Myös lasten vanhemmille tämä toimintamalli on ollut uutta ja siksi Mallalle, Sirpalle, Miialle ja Lauralle oli motivoivaa vanhempainillassa saatu palaute, jossa vanhemmat osoittivat luottavansa tähän opettajien uudenlaiseen opetustyyliin. ”Saimme kuulla kuinka meistä näkyi se innostus joka on tarttunut lapsiinkin”, he kertovat. Kevään aikana on tarkoitus järjestää enemmänkin yhteistä toimintaa vanhempien, lasten ja opettajien kesken, kuten puukäsityöilta.

Tiimioppimisen startti-valmennus toi vahvistusta tekemiseen

Malla, Sirpa, Miia ja Laura osallistuivat viime vuoden puolella Tiimioppimisen Startti-valmennukseen. ”Oltiin kyllä onnekkaita että päästiin mukaan. Valmennus vahvisti omia ideoita ja toimintamallia”, Miia mainitsee. ”Minä ainakin löysin valmennuksen myötä ammattikirjallisuuden ihan uudelleen ja kirjoja lukiessa on saanut uusia ajatuksia ja saanut peukuttaakin itselleen että hyvä me, tätä me jo tehdään. Kyllä valmennus on vaikuttanut omaan työmotivaatioon ja sen ylläpitämiseen”, Malla jatkaa.

Sirpa katselee tulevaisuuteen innostuneena: ”Ihana nähdä, että kun meillä on vielä monta vuotta yhdessä näiden lasten kanssa, työtaitojen ja yhteistyötaitojen kasvamista ja tästä kun harjoitellaan, niin mihin vielä tämän porukan kanssa päästäänkään!”

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global

Kuvat Malla Kärkkäinen

Julkaistu 3/2019