Peruskoulun opettaja tiimivalmentajana – kolme tärkeintä seikkaa

Juttelimme lappeenrantalaisten ala- ja yläkoulun opettajien Susanna Pasasen, Tanja Hyvärisen, Birgitta Ovaskan, Katri Urhosen, Taina Tauriaisen, Sini Aspelundin ja Satu Harjusen kanssa siitä, miten he ovat soveltaneet tiimioppimista ja miten opittu näyttäytyy opetuksessa – varsinkin nyt kun elämme kevään 2020 koronasulkua.

Tärkeimpänä esille nousi dialogin perusperiaatteiden kertaaminen ja treenaaminen, yhdessä tekemisen tärkeys ja omien vahvuuksien tunnistaminen.

”Tiimioppiminen on kuin huvipuisto”, toteaa Katri Urhonen, yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Hän jatkaa, että alussa olo oli kuin vuoristoradassa, kaikki oli jännittävää ja pelottavaakin. Sitten kun on pidempään treenattu, mennään kuin karusellissa – yhdessä tekeminen sujuu jo jouhevasti ja dialogirinki on tuttua. Parhaaksi asiaksi Katri mainitsee onginnan – tiimioppimisessa jokainen kehittää itselleen oleellisia taitoja eivätkä kaikki opi täsmälleen samoja asioita. Niinpä se on kuin ongintaa – nähtäväksi jää, mitä siiman päästä kullekin tulee.

Huvipuistovertaus on osuva: tiiimivalmentaminen on välillä pelottavaa, jännittävää, ottaa mahan pohjasta ja välillä vauhti tuntuu ihanan hykerryttävältä!

Keskity dialogin perusperiaatteisiin

Lappeenrannan opettajat kertovat kuinka dialogia on harjoiteltu oppilaiden kanssa jo ennen etäopetukseen siirtymistä. Taina Tauriainen, erityisluokan opettaja 3-4 lk., ilahtui nähdessään, kuinka hyvin dialogi alkoi lasten kanssa sujua. He jaksoivat jopa parikymmentä minuuttia keskittyä kuuntelemiseen ja puhumiseen.

Katri on harjoitellut tiimioppimista yläkoululaisten kanssa jo kolmatta vuotta ja huikea kehityskaari on havaittavissa – alun hapuilevasta dialogista on tullut jo arkea, rinkiin mennään sujuvasti ja oppilaiden omien tiimityötaitojen tunnistaminen on kehittynyt.

Susanna Pasanen opettaa ensimmäistä luokkaa. Heillä dialogia ja tiimissä olemista on harjoiteltu syksystä asti viikoittain nuotiopiireissä. ”Nopeasti päästiin siihen, että jokainen uskalsi sanoa jotain, edes yhden lauseen”, hän kertoo.

Vaikka dialogia on harjoiteltu enemmän tai vähemmän luokissa, tuo etäyhteys siihen uutta haastetta. Se että jaksaa kuunnella ja odottaa, tai että uskaltaa ylipäätään laittaa mikin päälle ja puhua, ei olekaan niin yksinkertaista. Kun toisten osallistujien eleitä ja ilmeitä ei näe, on kommunikointi paljon jännittävämpää. Kotona on myös enemmän häiriötekijöitä viemässä huomiota.

Siksi onkin tärkeää muistaa palata dialogin perusperiaatteisiin uudelleen ja uudelleen.

Susanna kertoo, että heillä dialogissa tavoitteena on ollut ennen kaikkea kuuntelun harjoitteleminen ja siihen on ollut käytössä sormiarviointi. Jokainen oppilas on nuotiopiirin jälkeen nostanut sormia pystyyn sen mukaan kuinka hyvin arvioi kuunnelleensa: kolme sormea on hyvä, kaksi tarkoittaa ettei ihan täysin mennyt nappiin ja yksi sormi tarkoittaa että tuli lähinnä höpöteltyä kaverin kanssa.

Tätä yksinkertaista itsearviointia voinee soveltaa aikuisiin asti – kuinka hyvin tänään onnistuin dialogissa – jaksoinko kuunnella, odotinko vuoroani, kunnioitinko toisia ja puhuinko suoraan sydämestä?

Yhdessä tekeminen vahvistaa

Susanna on kokenut, että tiimioppimisen avulla luokan ryhmähenki ja luottamus on kehittynyt parempaan suuntaan. Se on vahvistanut tasa-arvoisuutta ja toisen kunnioitusta – jokaista kuunnellaan.  Katrikin toteaa kauniisti, että dialogi on tasavertaista oppimista – opettaja oppii oppilailta ja oppilaat oppivat toisiltaan.

Tämä yhteishenki antaa eväitä etänä toimiessa. Silti tilanne on sen verran uusi kaikille, että luottamusta pitää rakentaa uudelleen. Luottamusta tarvitaan siihen, että uskaltaa kommunikoida ja avata sen mikin, uskaltaa osallistua dialogiin. Luottamuksen synnyttämiseen tarvitaan jatkuvaa pientä rohkaisua ja joka ikisestä edistysaskeleesta positiivisen palautteen antamista.

Ennen kaikkea luottamus syntyy tekemisen kautta. Tiimitehtäviä voi tehdä myös etänä. Esimerkkinä Katri kertoo yrittäjyyteen liittyvästä tehtävästä, jossa oppilaat työstivät tehtävää ensin tiimeissä etäyhteydellä ja sen jälkeen yhdessä luokkana. ”Tuotokset olivat huikeita!” Katri kertoo ilahtuen. ”Ja kokemus on, että tiimityöskentely tarjoaa etäopiskeluaikana mahdollisuuden oppilaille yhdessä tekemiseen.”

Myös opettajat saavat tiimistä tukea ja voimaa. Susanna on mukana opettajien tiimissä, jossa on jo pari vuotta harjoiteltu dialogiringissä olemista. ”Nyt kun opettajatiimikin toimii etänä, tuntuu että mehän osataan tämä jo, me ollaan hyviä!” Susanna nauraa. Hän kertoo, kuinka heillä esimiehet epäilivät, ettei nyt etäaikana opettajien tiimeillä ole niin suurta roolia. Susanna totesi heille, että päinvastoin, nyt tiimiä vasta tarvitaankin! Onneksi ymmärrys tähän löytyi ja esimieskin saatiin tiimiin mukaan.

Auta tunnistamaan ja hyödyntämään vahvuuksia

Kun Susannan luokan oppilaat tekivät avaruusaiheisen tiimityön, yksi suurimmista opeista oppilaille oli omien vahvuuksien tunnistaminen. Moni heistä pohti alussa, että mitä pystyy tekemään tiimissä, jos vaikka kirjoittaminen ei vielä sujunut. Sitten lapset havahtuivat siihen, että heillä on jokin muu taito, jota he voivat hyödyntää – jos yksi kirjoittaa, toinen voi vaikka piirtää.

Koska meillä kaikilla on omat vahvuutemme, tukee yhdessä tekeminen vahvuuksien käyttämistä. Kukin voi tehdä sen osuuden, jossa kokee olevansa hyvä. Yhteisopettajuutta on Lappeenrannassa tehty monilla luokilla. Parina toimiessa voidaan hyödyntää kummankin omia vahvuuksia sekä jakaa työtä hyvin konkreettisesti: Katri kertoo kokeneensa hyödylliseksi, kun esimerkiksi etätunnilla toinen opettajista voi keskittyä puhumiseen ja toinen oppilaiden lähettämiin viesteihin.

Eikä vahvuuksien kautta toimimisella tarkoiteta sitä etteikö omia kehityskohteita kehitettäisi. Tiimioppimisen yksi vahvuus onkin, että siinä opitaan tunnistamaan molempia – omaa osaamista, omia vahvuuksia, itselle mielekkäitä työtapoja – sekä niitä taitoja joissa voi kehittyä lisää. Tämä tunnistamisen ja hyödyntämisen taito on yksi tärkeimmistä mitä voi olla.

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global
Julkaistu 4/2020