Matti Saarela: Voiko olla tiimioppimista ilman tiimijohtajuutta?

Tiimityöskentelystä on puhuttu paljon monissa eri yhteyksissä. Oppilaiden ryhmätyöskentelyä on jopa verrattu tiimitoimintaan. Opetuksen saralla on ollut valloilla käsitys, että oppimista tapahtuu vain koulussa ja siten, että sen opin jakaa opettaja. Onneksi tähän mahdottomuuteen on havahduttu jo aikoinaan, kun esimerkiksi opetussuunnitelman perusteita on aina aika-ajoin kirjoitettu uudestaan. Nykyisen opetussuunnitelman myötä opetuksen sarallakin on mahdollisuus mullistaa oppiminen aivan totaalisesti, keskittyä ilmiöpohjaiseen tutkimiseen ja oppilastiiminä oppimiseen. Oppimista todella tapahtuu paljon koulun ulkopuolella ja muiden kuin opettajan toimesta. Niinpä opettajankin rooli on ollut murroksessa jo jonkin aikaa – opettamisesta oppimisen ohjaamiseen.

Heräsin tähän ajatukseen uudestaan Tiimimestari-koulutuksen aikana, vaikka aihe on ollut aktiivisesti esillä työurallani aina vuodesta 2010 alkaen. Tuolloin olin käynnistämässä yhtä yksikköä aivan uudella pedagogiikalla. Itse asiassa oppimisen murrosta käsiteltiin jo pari vuotta aiemmin, kun tähän yksikköön rakennettiin yhteistoimintasuunnitelmaa eri toimijoiden kesken.

Oppiminen on nykyaikana enemmän verkostoissa oppimista myös lasten ja nuorten keskuudessa. Ympäristöä ja sen toimintoja havainnoidaan aktiivisesti, kavereilta ja tuttavilta opitaan monenlaisia asioita, oppimiseen sovellettavaa tietoa löytyy valtavasti myös erilaisista verkkoympäristöistä. Hannu Savolaisen, Risto Vilkkon ja Leena Vähäkylän (2017) kirjassa Oppimisen tulevaisuus, käsitellään oppimisen, tietämisen ja osaamisen muutosta digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Kirjassa todetaan, että lapset ja nuoret ovat vahvimmin näiden muutosten vaikutuspiirissä. He hahmottavat maailmankuvansa ja omaksuvat merkittävän osan oppimastaan tiedosta ja taidosta internetin ja sosiaalisen median kautta.

Tiimijohtaminen mahdollistajana

Tiimiakatemian rakettimallissa oppimisprosessia kuvataan erinomaisesti. Oppimista ja kasvua tapahtuu usealla eri tasolla. Ehkä lasten ja nuorten kannalta oppimista tapahtuu alussa eniten yksilön kehällä, jolloin omat oppimisen suoritukset pitävät yllä motivaatiota. Toisaalta kasvua tapahtuu valtavasti toimiessa eri ihmisten kanssa ryhmissä tai tiimeissä. Tiimeissä oppiminen itse asiassa vauhdittaa myös yksilön oppimista ja tuo aivan uuden ulottuvuuden kasvun tielle. Mutta nyt herää kysymys, että miten ihmeessä lapsia ja nuoria voidaan valmentaa tällaiseen tiimioppimiseen, jos aikuisilla eli meillä ei ole käsitystä mitä tiimioppiminen tarkoittaa? Tämän takia ajatukseni on aina vain vahvistunut siihen suuntaan, että tiimioppiminen ei voi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla, jos tiimijohtaminen ei kulje läpi organisaation.

Omassa johtamiskäsityksessäni olen lähtenyt siitä, että minun on mallinnettava omalla esimerkilläni sellaista johtamistapaa, joka voisi parhaimmillaan toteutua sekä koulutasolla että luokkatasolla. Johtajuutta olen pohtinut monelta eri kannalta. Mitä tarkoittaa johtajuus eri tasoilla? Toisaalta olen miettinyt, että miten kuvaisin parhaiten vastuun ja velvollisuuden sekä tavoitteiden kannalta suhdetta johtajuuteen? Olen päätynyt kuvaamaan näitä asioita kuution kolmiulotteisessa muodossa. Otan tarkasteluun ensin Pauli Juutin (2016) kirjassa, Johtamisen kehittäminen, kuvattua johtajuuden kolmea tasoa. Juuti jaottelee johtajuuden seuraavaan kolmeen tasoon joista alin taso on esimies työ, tällä tasolla johtaja on yksin asioidensa kanssa. Toisella tasolla Juutin mukaan on johtaminen, jossa esimiehellä on jo muutama henkilö joiden kanssa voi jakaa asioita. Kolmannella tasolla on jaettu johtajuus, jossa aidosti asiat on jaettu koko tiimin kesken. Juuri tähän jaettuun johtajuuteen mielestäni tiimiakatemian tiimioppimisen malli istuu täydellisesti. Laitetaanpa nämä asiat seuraavaan kuvaan.

Toisena pohdinnan kohtana minulla on ollut, että miten johtajuutta voisi kuvata eri organisaation tasolla. Mennäänpä vaikka ihan oppilaan tasolle. Jokainen oppilas tekee omia ratkaisujaan omassa oppimisessaan ja toiminnassaan. Hänellä on vastuu omasta oppimisestaan ja tavoitteiden asettamisestaan omalle oppimiselle. Seuraavalla tasolla puhutaan jo tiimin oppimisesta, jossa tiimillä on yhteinen vastuu tiimille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja siinä, että tavoitteet ovat oikein asetettuja. Tiimillä on velvollisuus ottaa vastuu koko tiimin toiminnasta. Taas jos ajatellaan ylemmällä tasolla vaikkapa opettajan toimintaa luokkansa valmentajana ja ohjaajana hänellä on vastuu tiettyjen oppimistavoitteiden saavuttamisesta useita tiimejä ajatellen sekä velvollisuus ohjata niiden toimintaa. Tämä sama ajatusmaailma sopii siis yhtä hyvin läpi organisaation. Ajatellaan vaikkapa alimman tason olevan koulutaso, toisen tason alueen tason ja kolmannen tason sivistyksen palvelualueen tason. Nämä asiat voisi kuvata seuraavanlaisella kuvalla.

Esimerkin näyttämisen voima

Viime keväänä otin omaan toimintaani vahvasti mukaan dialogin periaatteet ja toimintatavat. Tapaan kuukausittain kokouksen merkeissä oman alueeni rehtoreita ja aiemmin kokoukset menivät hyvin pitkälti informaation jakamiseen ja niistä keskustelemiseen perinteisten PowerPoint -esitysten kera. Tuolloin ajattelin, että tätäkö haluan myös alueeni kouluilla tehtävän?

Nykyisin pidän yllä sähköistä ympäristöä, jossa kaikki tarvittava informaatio ja materiaali on löydettävissä. Kokouksemme alkaa Check In -kierroksella dialogiympyrässä, jossa jokainen pääsee kertomaan mistä tilanteesta paikalle tuli tai mikä askarruttaa tällä hetkellä mieltä. Tämän jälkeen meillä on aina jokin teema, josta keskustelemme. Joskus teema voi nousta sähköiseen ympäristöön kirjatuista asioista tai teema on muutoin mietitty. Viimeksi keskustelimme ja avasimme, mitä dialogin periaatteet, puhu suoraan, kuuntele, kunnioita, odota, tarkoittavat meidän keskinäisessä toiminnassamme. Lisäksi pohdimme, että miten näistä keskustellaan vaikkapa oman koulun johtotiimeissä. Toisena teemana keskustelussa olivat johtaminen ja johtavat ajatukset. Keskustelujen jälkeen annoin rehtoreille tehtäväksi laatia ennen seuraavaa tapaamistamme itselleen kilvoittelutehtävän. Tapaaminen päätetään aina Check Out -kierros, jossa kaikilla oli mahdollisuus sanoa mihin on lähdössä nyt. Palaute on ollut todella hyvää tästä toimintatavasta, on aikaa rauhoittua ja tuoda julki alussa se ajatuksen, mikä kulloinkin on mielen päällä. Sen jälkeen pystyy keskittymään asiaan. Koetaan, että myös johtaja on läsnä ja helposti tavoitettavissa eikä ”pakene” PP esitysten taakse vaan on aidosti ja oikeasti vertainen valmentaja.

Tällä edellisellä esimerkillä tahdoin kertoa sitä, että oma näkemykseni on vahvasti se, että omalla toiminnallamme voimme ohjata jopa koko organisaation toimintaa. Toisin sanoen, jotta lapset ja nuoret kykenevät toimimaan tiimioppimisen periaatteiden mukaisesti, on meidän aikuisten näytettävä heille mallia omalla toiminnallamme ja osattava itse toimia sen mukaisesti. Tiimioppimisen valmentaminen on mahdoton tehtävä, jos itsellä ei ole siitä käsitystä ja osaamista eikä omakohtaista kokemusta. Valmentava johtajuus on osa minua ja on aivan mahtavaa olla sillä matkalla yhdessä sekä oman organisaation kanssa että Tiimimestari-koulutuksen myötä.

Teksti ja kuvat Matti Saarela,  Lahden kaupunki, Perusopetus

Julkaistu 9/2018