Laadukas arviointi: Neljän kohdan tsekkauslista ja kuinka tuet sitä tiimioppiminen keinoin.

Tämän päivän laadukas arviointi vaatii omien arviointiin liittyvien mielenmallien tarkistelua ja uudelleen ohjelmointia.

Laadukkaan arvioinnin tsekkauslista:

1.  Tarkista ja tunnista omat mielenmallisi arvioinnista.

”Yhteiskunnassa on kova paine laittaa arvioinnin avulla lapset ja nuoret jonoon, jotta voidaan jakaa koulutuspaikat. Tämä ajattelu näkyy kaikessa. Se on ymmärrettävää – mutta mikä on arvioinnin tehtävä? Itse näen että sen pitäisi olla kannustavuus ja sen tukeminen, että oppija pääsee parhaimpaansa”, miettii Heikki Laivamaa, Saimaan mediakeskuksen päällikkö, joka aiemmassa virassaan koulun rehtorina on ollut aktiivisesti mukana arvioinnin kehitystyössä.

”Tärkeintä arvioinnissa on, että oppija oivaltaa oman tasonsa ja että hänelle jää kipinä oppia lisää!” Marjo Tammisto painottaa. Hän toimii opettajana ja tiimivalmentajana STEP-koulutuksessa Nuoriso- ja yhteisöohjaajien perustutkinnossa. Marjo nostaa esille näkökulman, ettei kukaan meistä periaatteessa ikinä ”valmistu” ammattiin, vaan kaikki alat kehittyvät koko ajan. Oppimisen kipinää täytyy pitää yllä koko elämän.

”Me aikuiset olemme sitä sukupolvea, jotka ovat tottuneet hyvään palautteeseen vain onnistuneesta suorituksesta. Lopputulos on se merkkaava asia, ei itse prosessi – emme ole tottuneet prosessin aikaiseen palautteeseen tai kannustamiseen. Mitkä lopulta ovat meidän omat itse- ja vertaisarviointitaitomme?” Laivamaa miettii.

Hän itsekin myöntää tuon ajatusmallin istuvan tiukassa ja vaikuttavan siihen, uskaltaako tehdä erilaisia kokeiluja työssään. Tämä ei liity vain arviointiin vaan ylipäätään mielenmalliimme tekemisestä: Mitä jos ”onnistuminen” ei olisi tekemisen mittari, vaan matka ja se, mitä sen aikana opimme?

”Pidän todella tärkeänä, että opettajat ovat itsekin oppijoita – yhdessä, eivät yksin. Tämä on nyrkkisääntö, jonka edesauttamiseksi pitää tehdä töitä”, painottaa Satu Harjunen, perusopetuksen erityisopettaja, joka päivittäin auttaa opettajia arvioinnin tekemisessä. Kun sisäistetään oma rooli oppijana, mahdollistuu mielenmallin muutos – myös arvioinnin tekemiseen.

2. Ethän yritä miettiä yksin.

Arviointi on vuoropuhelua koko yhteisön kanssa, se on yhteistä pohtimista ja juttelua. ”Rakentava vuorovaikutus tavoitteista ja arvioinnista on laadukkaan työn edellytys”, kiteyttää Harjunen. Hän näkee, ettei ilman yhteistyötä voi päästä tavoitteisiin: ”Meillä on tehty valtavasti töitä sen eteen, että opetussuunnitelman tavoitteet elävät arjessa. Mitä toimintaa pitää tapahtua, jotta tavoitteet toteutuvat?” Tämä pohdinta vaatii koko yhteisön panostuksen.

Tammisto korostaa samaa. Heillä toimintamallina on opettajien työpareina ja tiimeissä työskentely. Lisäksi arviointidialogissa on mukana työelämän edustaja. Arviointia tehdään yhdessä monen ihmisen kanssa.

Tiimioppiminen ei ole vain opetuksen toteutustapa vaan kokonaisvaltaisempi yhteisön toiminnan muoto, jossa päivittäinen arki perustuu yhdessä toimimiseen. Opettajien pari- ja tiimityöskentely luo luontevan pohjan arviointidialogille. Se ei ole jotain, jota käydään kerran vuodessa, vaan arviointi on läsnä päivittäisessä arjen vuoropuhelussa.

3. Panosta oppijoiden yksintekemisen sijasta osallisuuteen

”Opetussuunnitelmassa yhteisöllisyyden ajatus on tavoitteissa isossa roolissa. Toiminta on tarkoitettu yhteisölliseksi, arviointia myöten. Osallisuus on tärkeä osa arviointia!” Harjunen painottaa.

STEP-opistolla Tammisto valmentaa oppijoiden tiimejä, joissa oppiminen on lähtökohtaisesti yhteisöllistä ja osallistavaa. Tiimissä toimiessa myös vertaisarviointi nousee luontevasti esille.

Hän kuvailee heidän käyttämäänsä arviointiprosessia, johon on sisällytetty valmistautuminen, ennakointi, reflektointi, vuorovaikutus ja osallisuus:

Opintojen alussa jokainen oppija tekee oman oppimissopimuksen, jossa hän määrittelee tavoitteensa ja mitä niiden saavuttaminen häneltä vaatii. Nämä jaetaan tiimissä toisilleen.

Ennen jokaista tutkinnonosaa oppija tekee ”esimotorolan” eli tarkentaa tutkinnonosaan liittyvät omat tavoitteet ja tarpeet. Lisäksi tehdään tiimissä ”täpitys” jossa arviointikriteerit käydään yhdessä keskustellen läpi ja saadaan realistinen kuva omasta sen hetkisestä osaamisesta.

Työelämäjakson jälkeen on oppijan, ohjaajan ja työelämän edustajan yhteinen arviointidialogi, jonka jälkeen oppija tekee vielä motorolan, jossa reflektoi tutkinnonosan kokonaisuutta sekä arviointikeskustelua.

”Osallisuus ei synny kerran ja on sen jälkeen olemassa. Aikuisten on luotava jatkuvasti turvallisia harjoittelun areenoita”, Harjunen kiteyttää. Hän kertoo esimerkin äidinkielen opiskelusta: Sen tavoitteiden mukaan oppija saa parempia arvosanoja, mikäli voi edes vähän tehdä yhteistyötä ja jakaa oppimistaan. Se ei tarkoita erityistä sosiaalista lahjakkuutta tai ekstroverttiyttä. ”Dialogirinki ja siinä olemisen harjoittelu on turvallinen keino saada aikaan osallisuutta, joka todentaa tuon tavoitteen.”

4. Huomaathan, että arviointi on osa jokapäiväistä työtä.

Formatiivinen arviointi tarkoittaa palautetta prosessista sen aikana. Sen tavoite on tukea oppimista. Kokeisiin ja tiettyyn aikajaksoon liittyvän arvioinnin haaste on se, että monia laaja-alaisia taitoja kuten vaikkapa joukkuetaitoja tai taitoa kysyä kysymyksiä on aika mahdoton mitata kokeella tai arvioida jonkin lyhyen sisältökokonaisuuden jälkeen.  Yksittäinen koe myös saattaa asettaa epäreiluun tilanteeseen heidät, joilla juuri kyseisenä päivänä on jokin syy, ettei keskittyminen tai olo ole ihan parhaimmillaan. ”Summatiivinen arviointi perustuu kokonaisuuteen ja kannattaa reippaasti jättää ihan lopuksi tehtäväksi”, Harjunen toteaa.

Tammisto viittaa samaan: ”Ei näyttö ole vain tunnin juttu, vaan koko se aika, mitä oppija tutkinnonosaa suorittaa ja sen parissa työskentelee.” Kun arviointi on palautteenantoa ja yhdessä tapahtuvaa, syntyy oppijallekin realistinen kuva omasta osaamistasostaan ja mitä pitää tehdä, jotta loppuarvosana nousee. ”Arvosana ei voi olla oppijalle yllätys”, he korostavat.

Oppimisprosessin tavoite on tuottaa hyvää osaamista, mutta arvioinnissa ei keskitytä suoraan osaamiseen vaan nimenomaan prosessiin. Se vaatii paljon kannustusta ja ohjaamista. ”Opettaja voi jättäytyä havainnointipuolelle. Vuorovaikutus oppijan kanssa on tärkeä osa tavoitteiden näyttämistä”, Harjunen toteaa. Heidän koulullaan opettajat käyttävät hyvin monipuolisia arviointitapoja.

Samaan rohkaisee Tammisto: ”Uskalla heittäytyä dialogiin oppijan kanssa!”

Mistä voit aloittaa? Pohdi näiden neljän näkökulman kautta omaa tekemistäsi. Pyydä kollega mukaan keskusteluun. Pohtikaa yhdessä. Tunnistatteko jotain, mitä voisitte kehittää? Mikä olisi ensimmäinen pieni teko?

Satu Harjusen kirjavinkki aiheeseen: Ajattelun taidot ja oppiminen. Halinen, Hotulainen, Kauppinen, Nilivaara, Raami, Vainikainen. PS-kustannus.

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global.

Kiitos dialogista Satu Harjunen, Marjo Tammisto ja Heikki Laivamaa!