Kun ajatus muutoksista ei tunnukaan enää niin pelottavalta

Tiimioppiminen on prosessi. Se ei ole toimenpide, ei yksi dialogirinki tai hetki lukujärjestyksessä, joka alkaa ja päättyy tiettyyn kellonaikaan.

Puhumme tiimioppimisen mielenmallista – se on jatkuva, monitasoinen ja monisäikeinen olemisen tila. Tiimioppijana jokainen hetki on oppimishetki. Se on jatkuvaa uteliaisuutta, kokeilemista, reflektointia ja jakamista. Se on jotain syvällisempää muutosta, joka tapahtuu koko ajan. Parhaimmillaan se on uusien taitojen ja oman itsen kehittymistä.

Tuija Parkkisenniemi Tyrnävän Rantaroustin koulusta on toiminut valmistumisensa jälkeen opettajana 20 vuotta. Työpaikka on ollut sama, vaikkakin rakennukset ovat vaihdelleet. Perheessä on kolme lasta, joista esikoinen erityislapsi. ”Esikoisen myötä kaikki muutokset elämässä ovat tuntuneet vaikeilta ja isoilta – olen ajatellut, että elämän on oltava pysyvää ja ettei minulla ole mahdollisuutta kehittää itseäni”, Tuija kuvailee.

Nelisen vuotta sitten aukesi uusi koulu, jossa on käytössä opettajatiimit ja Tuija valittiin tiiminvetäjäksi. Siitä heräsi kiinnostus oppia lisää – tiimintyöskentely ja tiiminvetäjänä toimiminen olivat jotain, johon opettajan opinnot eivät olleet antaneet valmiuksia. Tuija aloitti Tiimimestari® -valmennuksen, joka päättyi keväällä 2021.

”Eihän sitä meinannut housuissaan pysyä!”

Näin Tuija kuvailee sitä innostuksen määrää, jonka hän valmennuksesta sai omaan työhönsä.

Innostus kumpusi ”silmien avautumisen” kokemuksesta. Kun yhtäkkiä edessä onkin vaihtoehtoja, uusia ajatuksia, uusia näkökulmia. Tuija koki, että tähän vaikutti lukeminen, valmennusryhmän kanssa käydyt keskustelut ja heiltä saatu palaute, sekä valmennuksen oppimistapa.

”Lukemiselle en ollut ennen antanut aikaa, mutta valmennuksen aikana kirjat herättivät ajattelemaan uusia asioita ja niistä keskustelu muiden kanssa oli antoisaa”, hän kertoo.

Valmennuspäivät ja keskustelut valmennusryhmän kanssa tarjosivat tilaisuuden pysähtyä pohtimaan omaa työtä, sai puhua ääneen omasta tekemisestä, ajatuksista ja toiveista työhön liittyen.

Voimalliseksi Tuija kuvailee muilta saadun palautteen:

”Harvoin arjessa saa palautetta, ja yleensä vain negatiivisista asioista. Valmennuksessa sain ryhmältä paljon positiivista palautetta, tsemppiä ja ihania sanoja. Koin, että ihmiset ovat aidon kiinnostuneita toisten töistä.”

Rohkeudesta kumpuaa kaikki

Tuija tunnistaa itsessään selkeän mentaalisen muutoksen, joka tapahtui valmennuksen aikana. Valmennuspäivissä ei aina tai oikeastaan koskaan tiennyt etukäteen, mitä tuleman pitää – oli pakko selviytyä, sietää epätietoisuutta.

”Olen paljon iloisempi, rennompi ja vapautuneempi ihminen kuin valmennuksen alussa. Olen aina ollut kova suunnittelemaan ja varmistelemaan etukäteen kaiken. Nyt opin, että ei tarvitse jännittää ja stressata joka asiaa niin kovasti, voi relata. Sain rohkeutta heittäytyä.”

Rohkeus. Se on sana, jonka kuulemme valmennuksen käyneiden palautteista kaikista useammin. Puhutaan rohkeuden kasvamisesta. Kun puhutaan tiimivalmentajaksi kouluttautumisesta, saattaa kuulostaa erikoiselta, että sen suurin anti on ollut rohkeuden kasvaminen.

Mutta kun oikein pysähtyy ajattelemaan – voiko mikään olla arvokkaampaa kuin rohkeus? Voiko mikään aiheuttaa niin suuria muutoksia ihmisessä ja ympäristössä kuin uskalluksen ja rohkeuden kasvu – vaikka aloittaisi hyvinkin pienillä rohkeuden teoilla? Kun on rohkeutta olla ja toimia niin kuin itselle on paras, rohkeutta sanoa ajatuksiaan ääneen, rohkeutta kokeilla ja nähdä eri keinoja- se luo vaikutuksia kaikkialle. Tiimivalmentajan oman rohkeuden kasvu antaa mallia myös tiimioppijoille – on eri keinoja ja tapoja toimia, voi epäonnistua, voi kokeilla jotain tietämättä, miten käy – se on ihan ok! Tiimivalmentajalle rohkeus on kaiken ydin.

Tuija kokee, että rohkeuden kasvu näkyy omassa opettajuudessa varmuuden lisääntymisenä – voi kokeilla ja tehdä toisin kuin aina ennen, voi heittäytyä. Tuija opettaa kolmosluokkaa, ja tiimioppimisen käytänteitä on otettu kokeiluun pikkuhiljaa. ”Eniten se näkyy tuntien suunnittelussa – miten osallistan oppilaat niin etteivät he olisi vain yleisöä. Haluan antaa aikaa lapsille etsiä itse vastauksia.”

Dialogi tekee näkyväksi

Koululla toimivat opetiimit luokka-asteittain, ja tiimeissä on mukana myös ohjaaja sekä erityisopettaja. Tiimeissä käydään pedagogista keskustelua, ratkotaan arjen tilanteita ja tiimeissä on myös tietyissä asioissa päätösvaltaa, jolloin asioita voidaan ratkaista tiimin näköisesti. Tiimien vetäjät kokoontuvat osana koulun johtoryhmää ja vastaavat tiedonkulusta molempiin suuntiin.

Tuija kokee, että valmennuksen myötä hän haluaa tuoda dialogia vahvemmin opettajatiimiin ja hiljaisempienkin ääntä kuuluviin. Dialogi mahdollistaa oman työn jakamisen – ideoiden, kokemusten ja hyvien käytänteiden levittämisen. Dialogi mahdollistaa sen saman kokemuksen, jonka Tuija koki valmennusryhmän kanssa – oma tekeminen tulee näkyväksi, voi antaa ja saada positiivista palautetta ja jakaa kiinnostusta jokaisen omasta työstä ja yhteisistä asioista.

Valmennuksen aikana tehtävän kehitysprojektin myötä Tuija kävi keskusteluita koulun rehtorin kanssa ja sitä myöten kehitystyötä tehtiin koko koulun tasolla. ”Sain enemmän rohkeutta avata suuni”, Tuija kiteyttää.

Tätä tiimioppiminen parhaimmillaan on. Se on syväluotavaa kehittymistä, joka näyttäytyy omassa olemisessa, omassa toiminnassa ja heijastelee koko työyhteisöön. Sen myötä syntyy uusia toimintatapoja ja konkreettisia tuloksia, jotka ovat kuin kuuluisa näkyvä jäävuoren huippu, kun pinnan alla piilossa on massiivinen oppimisprosessi.

”Ajatus muutoksista ei tunnu yhtään enää niin pelottavalta.” Tuija toteaa.

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global

Kiitos haastattelusta Tuija Parkkisenniemi

Julkaisu 8/2021