Koulutuspäällikön avaimet tiimikulttuurin rakentamiseen

Koulutuspäälliköt Mari Karjalainen Kainuun ammattiopistosta ja Helena Kiuru Saimaan ammattiopisto Samposta kertovat näkemyksiään siitä, kuinka he esimiehinä mahdollistavat tiimioppimisen työyhteisön ja opiskelijoiden arjessa.

Helena toimii Sote- sekä hius-ja kauneudenhoitoalan koulutuspäällikkönä. Heillä Sampossa tiimioppimisen kehitystyötä on tehty aktiivisesti pari vuotta. ”Olemme todenneet, että tiimioppiminen on ainoa oikea tie saada hyviä työntekijöitä työelämään.” 

Kaikkien rooli on merkittävä

Tiimiyhteisö ei synny yhdellä tasolla. Siihen tarvitaan opettajat, esimiehet ja johtajat.

Mari toimii lähiesimiehenä Valman, yhteisten tutkinnonosien sekä matkailu-ja ravitsemusalan tiimissä. Kainuun ammattiopiston strategiassa korostetaan ihmisläheistä organisaatiota ja johtamista sekä yhteisöllisiä oppimismenetelmiä.

”Koen että esimiehen rooli on merkittävä, hän on esimerkkinä toimimalla arvojen mukaan. Se on itselle jatkuvaa kasvamista, viedä omaa tulosyksikköä eteenpäin niin kuin itse uskoo, että on oikein. Esimiehen rooli on olla kannustaja – opettajat ovat oman työnsä asiantuntijoita, joten oma rooli on puuttua vain tarvittaessa esimerkiksi haastavissa ristiriitatilanteissa”, Mari kuvailee.

Helena tukee Marin sanoja: ”Meillä on äärettömän osaavat opettajat, minun tehtäväni on antaa heidän loistaa! Siellä on voimavaroja ja potentiaalia. Minä annan pääsuuntaviivat ja raamit, mutta he tekevät lukujärjestykset ja vievät asiat opiskelijoiden kanssa käytäntöön.”

Helena korostaa, että tiimitoiminnalla on suuri vaikutus omaan jaksamiseen. ”Kun työtä on tekemässä ja jakamassa monta ihmistä, se lisää omaakin työhyvinvointia.”

Mari ja Helena kokevat, että tiimikulttuurin syntymiseen tarvitaan mahdollistamista ja ennen kaikkea johdon tukea. ”Ylin johto voi joko nostaa tai kaataa”, Mari toteaa. ”Kyllä, minä luotan opettajiin, mutta tarvitaan koulutusta ja johdon tukea. Kaikki lähtee johtoryhmästä ja rehtorista”, myös Helena painottaa.

Tämä kuvastaa, kuinka tiimioppiminen ei ole vain pedagoginen ratkaisu vaan kokonaisvaltainen kulttuurinen toimintatapa. Se ei ole jotain, jota toteutetaan vain opiskelijoiden kanssa, tai joka toteutuu vain opettajatiimeissä tai vain johtoryhmässä. Tiimioppiminen tarvitsee yhdessä toimivan tiimiyhteisön.

Tiimikulttuurin mahdollistamisen avaimet

Marin ja Helenan mukaan tiimitoiminnan mahdollistavia avaintekijöitä on muutamia:

Ensimmäisenä kumpikin mainitsevat luottamuksen. Ilman sitä eivät tiimit eikä yhteisö toimi. Tarvitaan psykologista turvallisuutta, että jokainen voi olla oma itsensä ja uskaltaa toimia. Mari korostaa myös arvostusta. Sitä tarvitaan kaikilla tasoilla – johdolta tiimeille, tiimeiltä johdolle ja tiimien sisällä. Arvostus on toisen työn kunnioittamista, sen tunnustamista ja näkyväksi tekemistä. Arvostus kohottaa ja vahvistaa tekemistä.

Helena toteaa, että tiimitoimintaa ja tiimiytyminen vaatii aikaa. Dialogille pitää varata konkreettisesti työaikaa, samoin kuin ylipäätään kärsivällisyyttä – kehitys ei tapahdu hetkessä. Mari kokee, että tarvitaan myös selkeyttä – esimerkiksi yhdessä tehtävä tiimisopimus, jossa kuvataan tiimin tehtävä, eri ihmisten roolit ja tehtävänkuvat, tiimin käytänteet sekä toiminnan reunaehdot. Tiimeissä tavoitteen täytyy olla kristallinkirkas. ”Se on hyvän tekemistä opiskelijoille, sellaisen oppimisympäristön tekeminen, jossa he voi oppia täydellä teholla”, Helena kiteyttää.

Johtajalta ja esimieheltä tiimitoiminta vaatii Helenan mukaan epävarmuuden sietämistä. Täytyy vahvistaa luottamusta tiimeihin ja niiden kykyyn toimia. Pitää kestää se, ettei kaikki ole vain omissa käsissä. On hyvä oppia tunnistamaan ne harvat hetket, jolloin puuttumista oikeasti tarvitaan. Mari lisää, että tarvitaan avoimuutta ja kykyä vastaanottaa palautetta. ”Valmentavana johtajana olet ihminen ihmiselle, et asioiden johtaja. Siinä altistaa itsensä kaikelle.”

Molemmat Mari ja Helena ovat sitä mieltä, että tiimitoiminta ja tiimipedagogiikka vaatii osaamisen tukemista. Tarvitaan tietoa ja valmennusta eli harjoittelua. Monille tiimeissä toimiminen on vielä uutta ja omaa työtä on totuttu tekemään yksin. Aidot tiimit vaativat dialogia ja jo itsessään se on taito, jota täytyy harjoitella. Dialogissa ei ole kyse vain puhumisesta, vaan läsnäolosta, omien ja muiden tunnetilojen ja ajatusten tunnistamisesta ja niiden tutkailusta, avarakatseisuudesta, avoimuudesta, kuuntelusta ja rehellisyydestä.

Mari tuo myös esille verkostoitumisen ja yhteisön tuen tärkeyden. Yhteisön sisällä tarvitaan tukiverkostoja ja vuorovaikutusta eri tiimien välillä ja tarvitaan myös talon ulkopuolisia verkostoja tuomaan näkökulmia ja apuja.

Eikä aina kaikki mene pelkkien onnistumisten kautta

Molemmissa ammattiopistoissa Kainuussa ja Sampossa on rakennettu tiimikulttuuria jo pidemmän aikaa. Valmista ei silti ole – kehittämiselle on ominaista eri vaiheiden kirjo – välillä asiat etenevät hyvin ja yhdenmukaisesti, välillä takkuaa ja suuntaa pitää hakea uudelleen. Sekin on osa prosessia.

Mari mainitsee, että haastavaa on yhdenmukaisen linjan löytäminen. Tiimien välistä vuorovaikutusta tulisi olla enemmän ja kirkastaa sitä kautta yhteistä tahtotilaa. Tarvittaisiin lisää myös johdon ja opettajien yhteiskehittämistä ja dialogia.

”Ja täällähän ollaan opiskelijoita varten! Ennen kaikkea heidät pitää ottaa enemmän mukaan kehitystyöhön ja arjen mietintään. Oppilaskuntatoiminta vaatii sitä tukevaa kulttuuria”, Mari korostaa.

Helena miettii, ettei tiimitoiminta ja tiimien kyky toimia synny hetkessä – epävarmuus ja pelot myllertävät ja vaikka on lupa toimia – halutaan silti varmistaa ja kysyä esimieheltä lupa päätöksille. Yhteisöohjautuvuus vaatii rohkeutta ja turvallisuutta, jotka syntyvät askel kerrallaan.

Erilaisuus tuo oman riemullisen lisänsä – vaikka teoriassa jokainen ymmärrämme, että olemme erilaisia ja koitamme hyväksyä sen, käytännössä se vaatii paljon työtä. On eritahtisuutta, on erilaisia ajatusmalleja, on erilaisia asenteita, erilaisia pelkoja, erilaisia taustavaikuttajia. Eikä niitä koskaan voi yhdenmukaistaa, vaan ne kulkevat matkassa mukana.

Kehitettävää löytyy siis aina. Tiimikulttuuri on ihmisiä, se on jatkuvaa oppimis- ja muutosprosessia. Helena kiteyttää, mikä on kaiken ytimessä: ”Tiimioppiminen ei ole itsetarkoitus, vaan se on käytännössä koettu, että näin saadaan oppijat oppimaan ja itseohjautuviksi. Keskiössä on asiakas eli potilaat, joita opiskelijat hoitavat, että he saavat hyvän hoidon ja avun.”

Tiimioppiminen on keino saada aikaan ja toteuttaa tavoitteita. Tarvitaan oikeita mahdollistamisen avaimia: luottamusta, arvostusta, aikaa, tarvittavissa määrin raameja ja vapautta, kykyä kestää epävarmuutta ja ottaa vastaan palautetta, panostusta tarvittavaan osaamiseen sekä verkostoitumiseen ja tukirakenteisiin.

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global

Kiitos haastattelusta Mari Karjalainen ja Helena Kiuru

Julkaistu 8/2021

Tutustu valmennuksiimme ja ilmoittaudu mukaan

Lue oppaistamme lisää

Lue seuraava artikkeli