Koulun rehtori tiimimäisen yhteisön mahdollistajana

Opettajatiimit ovat arkea jo monissa kouluissa. Se, mikä erottaa oikeasti toimivat tiimimäiset yhteisöt ja näennäisesti sellaiset, ovat tulokset.

Monesti sana tiimi on vain synonyymi kerran kuussa pidettävälle kokoukselle, jossa käydään annettua asialistaa läpi, ja pahimmillaan aktiivisesti äänessä on vain pari ihmistä. Lopputuloksena ehdittiin pintaraapaista monia asioita mutta ei mitään kunnolla, moni ei saanut ääntään kuuluviin ja varsinainen mielipiteiden jakaminen tehdään kuppikuntina käytävillä.

Mitä tuloksia syntyy kun opettajatiimit todella toimivat tiimeinä?

Katri Kurronen on lappeenrantalaisen Pontuksen peruskoulun rehtori. Koululla alettiin harjoitella ja toteuttaa tiimimäistä työskentelyä kolmisen vuotta sitten. Tulokset ovat nähtävillä: tiimimäinen yhteisö on tuonut koulun arkeen itseohjautuvuutta, luottamusta, yhteisen kielen, muutoskyvykkyyttä, toisten tsemppaamista, tukea haasteissa ja positiivista märehtimistä.

Positiivinen märehtiminen tarkoittaa yhteistä keskustelua, näkökulmien pohtimista ja asiaan palaamista, mikäli ratkaisua ei heti synny. Ei murehdita, vaan haudutellaan, annetaan lopputuloksen syntyä.

Itseohjautuvuus näkyy Katrin mukaan monissa asioissa – hän ei ehdi edes mainita asiaa, kun se onkin jo tehty. Viime aikaisimpana esimerkkinä on etäopetuksen jälkeen siirtyminen lähiopetukseen – sitä alettiin automaattisesti pohtia yhdessä tiimeissä. Opettajat olivat myös oma-aloitteisesti tehneet kiitosvideon vanhemmille keväästä.

Luottamus, yhteinen kieli ja yhteinen ymmärrys ovat toimivan yhteisön peruspilareita. Niitä ei saavuteta ilman aitoa dialogia ja yhteistä aikaa.

Pontuksen koululla on koettu paljon, on arjen pieniä haasteita mutta myös isompia mylläköitä. Niistä on selvitty yhteisön tuen voimalla. Kun ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, vaan voi pyytää apua ja jakaa haasteita yhdessä – ei varmasti tarvitse sanoa, kuinka merkityksellistä se työssä jaksamisen kannalta on.

Katri puhuu myös tiimioppimisen yllätyksellisyydestä ja innovatiivisuudesta. Kun antaa mahdollisuuden, lopputulos usein yllättää ja syntyy ratkaisuja, joista kukaan ei aluksi osannut haaveilla. Ihmisten kyky ajatella ja luoda yhdessä on hämmästyttävä.

Mitä tämä vaatii rehtorilta?

”Annan aikaa tehdä kehitystyötä”, Katri sanoo.

Pontuksen koululla on yhteensä noin 30 opettajaa ja koulunkäyntiavustajaa, jotka muodostavat neljä solua eli tiimiä. Solut kokoontuvat viikoittain. Joka solulla on oma kapteeni, joka huolehtii tiiminsä hyvinvoinnista ja esimerkiksi sijaisjärjestelyistä. Kapteenit muodostavat myös oman tiiminsä, jota Katri valmentaa. Tämän lisäksi kaikki koulun opettajat muodostavat opetiimin, joka kokoontuu noin viiden viikon välein.

Yhteisön eri tiimeillä on säännöllisesti aikaa yhteiselle dialogille ja asioiden läpikäymiselle. Rehtorilta tarvitaan kykyä erotella tiedotusasiat ja keskustelua vaativat asiat. Sähköpostilla tai tiedotustilaisuudella hoituvat käytännön asioiden julkistamiset. ”Solujen ja opettajatiimin aika on arvokasta aikaa, jota käytetään nimenomaan koulun kehittämiseen”, Katri korostaa.

Katrin on täytynyt muuttaa omaa johtamistyyliään, jotta tiimien voima ja tulokset todella mahdollistuvat. Katri on luonteeltaan vahva organisaattori, joka tykkää pitää langat käsissään ja tyyli on aiemmin ollut aika määräilevä. ”Nykyään miun kanssa voi keskustella!” Katri nauraa. Hän kuvailee itseään ennemminkin kulisseissa olevaksi kuin näyttämön päätähdeksi.

”Mie luotan tosi paljon omaan henkilöstöön”, Katri toteaa. Kun omiin työntekijöihin luottaa, se antaa tilaa heille toimia ja saada aikaan tuloksia. Ihan joka asiaan ei tarvitse olla antamassa vastausta. Toki on niitäkin, joihin tarvitaan rehtorin kannanotto, mutta pääsääntöisesti osaavat ihmiset pystyvät ratkomaan haasteita – jopa johtajaakin paremmin.

Katri kuvailee, että vaikeinta on sen erottaminen, milloin rehtorina tulisi puuttua ja milloin taas voi antaa tilaa toimia. Tämä vaatii myös kärsivällisyyttä. Jotkin asiat kyllä ratkeavat, kun niille malttaa antaa aikaa. Joskus tiimeissä voi syntyä toimintahäiriöitä ja niiden varalta johtajan tulee olla hereillä, jotta voi auttaa tiimiä oikeaan suuntaan.

Tiimimäinen toimintamalli on persoonien yhteensovittelua ja se tulee huomioida myös rekrytoinnissa. Kaikki eivät ole Pontuksen koulullakaan sopeutuneet tiimimäiseen toimintatapaan ja he ovat vaihtaneet toisaalle. Suurin osa henkilöstöstä on kuitenkin vahvasti kokenut tavan oikeaksi itselleen. He tuntevat, etteivät voisi toimia enää muulla tavalla, ilman tiimiä, sen tukea ja yhteistä asioiden jakamista.

Mitä toimivat tiimit vaativat yhteisöltä ja sen jäseniltä?

Asennetta ja halua toimia tiimissä. Dialogi ei ole taito, jonka kaikki osaavat heti, eikä se aina tunnu aluksi edes kivalta. Katri kertoo vesopäivästä joka aloitettiin dialogilla. Se oli alkuun opettajille vaikeaa, olla kasvokkain läsnä, puhua ja osallistua, olla oma itsensä omine ajatuksineen. Silti kuitenkin lopulta todettiin, että aloitetaan aina näin, dialogi toi rauhan päivään.

Dialogia pitää harjoitella ja pitää pystyä sietämään epämukavuutta ja tunnetta ettei osaa. Monesti lapsia kannustetaan ”menemään vain rohkeasti mukaan”, kokeilemaan jotain uutta edes kerran, maistamaan ruokaa 20 kertaa ennen tyrmäystä – mutta unohdamme itse toimia samoin.

Tärkeimpänä aidon tiimityöskentelyn mahdollistavana tekijänä tarvitaan koko yhteisössä ymmärrystä siitä, mitä dialogi ja tiimioppiminen oikeasti ovat. ”Minua tiimioppimisessa ja dialogissa innostaa ja motivoi sen tuoma osallisuuden kokemus. Me jokainen voimme tuntea itsemme sellaisina kun olemme hyväksi ja osaavaksi dialogissa. Dialogi on toisia arvostava hetki.”

Kun ymmärtää noiden sanojen merkityksen ja mahdollisuuden, ollaan oikealla polulla. Se hetki, jolloin ihminen voi kokea itsensä aidosti hyväksytyksi, riittäväksi, osaavaksi, arvostetuksi ja merkitykselliseksi – se on pohja, jolle rakentuu vahva ja toimiva tiimiyhteisö.

Teksti Teija Välinoro, Tiimiakatemia Global Oy, kiitos haastattelusta Katri Kurronen

Julkaistu 5/2020