Hoitaako opettaja tehtäväänsä, jos hän toimii valmentavalla otteella?

Perinteisestä näkökulmasta katsottuna opettaminen näyttäytyy tiedon välittämisenä. Opettaminen on tiedonsiirtoa ja opettamisen taitoa ovat ne keinot, joilla tätä siirtoa tehdään. Se, mikä tieto tai sen välitystapa on oleellisin, on opettajan päätettävissä. Oppimisen omistajuus on opettajalla.

Valmentajana tulokulma on erilainen. Tärkeintä on taito saada oppijat itse toimimaan, olemaan aktiivisia oppijoita. Ensin tunnistetaan tarve osata tai tietää jotain, ja sen jälkeen tehdään tekoja, joiden avulla kyseinen tarve täyttyy. Opettaja on tämän oppimisprosessin valmentaja, ja oppijalla on omistajuus oppimisestaan.

Eikä pelkästään vain yksilön valmentaminen, vaan oppijatiimien ja yhdessä oppimisen hyödyntäminen oppimisessa. Silloin opettaja toimii näiden tiimien ja yhdessä oppimisen prosessin valmentajana.

Tiedolla on merkitystä – mutta kenen?

Vaikka valmentavassa opettajuudessa opettaja ei välttämättä toimi oppijoiden tiedon pääasiallisena lähteenä, hyödyntää hän silti alan tuntemustaan ja kokemustaan oppijoiden tukemisessa.

Puhumme ”syötteistä”. Ne ovat tietolähteitä eri muodoissaan, ajattelua ruokkivia työkaluja, kysymyksiä tai mitä tahansa, jotka vievät oppijoiden oppimisprosessia eteenpäin. Syöte ei ole valmis ratkaisu tai vastaus. On täysin oppijoiden iästä ja kokemuksesta riippuvaista, mitä nämä syötteet käytännössä ovat, eli kuinka paljon tai vähän oppijat tarvitsevat raamitusta?

Syöte ei ole sama asia kuin neuvominen. Valmentava ote ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tilanteen mukaan välillä sitäkin tarvita. Valmentaminen on taitoa tasapainoilla tuputtamisen ja tarvittaessa auttamisen välillä.

Valmentavan opettamisen taitoa on osata hyödyntää omaa tietopääomaa niin, ettei oppiminen muutu opettajalähtöiseksi. Tehtävänanto, jossa on valmis kysymys ja ohjeena etsiä siihen vastaus tietystä artikkelista, ei ole valmentamista. Sitä vastoin valmentamista on auttaa oppijoita löytämään kysymys ja antaa tilaa keinoille löytää vastaus.

Kun puhutaan yhdessä oppimisesta, merkitykselliseksi muodostuu myös tieto, jota oppijoilla itsellään jostain aiheesta jo on esimerkiksi harrastuksen myötä. Silloin tiedonsiirtoa tapahtuu sivusuunnassa oppijalta oppijalle ja oppijalta opettajalle.

Yhdessä oppiminen mahdollistaa sen, että muiden kokemuksista ja kerätystä tiedosta muodostuu yhteistä tietopääomaa. Tieto muotoutuu yhteiseksi ymmärrykseksi. Kun oppiminen on vuorovaikutteista, kehittyy paljon laajempi näkökulma aiheeseen – myös taidollisesti.

Valmentaminen antaa tilaa oppijoiden taitojen harjoittelulle

Laaja-alaisiset taidot ovat yleisiä elämässä ja töissä tarvittavia taitoja. Ne eivät vahvistu opettamalla tai niistä lukemalla, vaan käytännössä harjoittelemalla – useimmiten vieläpä ikään kuin sivutuotteena, kun varsinainen oppimisen kohde on vaikkapa biologia tai tapahtuman markkinointi.

Tiimissä yhdessä oppiminen on aktiivista toimintaa ja tekoja. Pelkästään tiimissä olemiseen ja yhdessä tekemiseen liittyvä vuorovaikutus vahvistavat merkityksellisiä taitoja. Puhumattakaan, mitä taitoja erilaisten tekojen ja projektien tekeminen opettaa – omien oppimistarpeiden tunnistamista, tiedonhankintaa ja soveltamista, tavoitteiden asettamista, suunnittelua, erilaisia toteutustapoja, arviointia ja niin edelleen. Tämän takia on tärkeää että oppijat nimenomaan rakentavat itse omaa oppimistaan ja tekevät itse tekoja. Valmentava opettaja tekee työtään juuri siinä hetkessä, kun vapauttaa oppijat oppimaan, tekemään ja toimimaan niin itsenäisesti kuin he pystyvät.

Samalla annetaan oppijalle mahdollisuus kasvattaa omaa itsetuntemustaan. Se luo pohjan oppimiselle. Tekeminen ja yhdessä toimiminen auttavat tunnistamaan omia vahvuuksia ja löytämään itselle sopivia tekemisen muotoja. Se taas mahdollistaa onnistumiset, jotka ruokkivat oppimisen iloa ja motivaatiota.

Tiimioppiminen ole vain ulospäin suuntautuneille tai valmiiksi itseohjautuville oppijoille. Se on keino jokaisen harjoitella vuorovaikutuksen ja tekemisen taitoja, omien kyvykkyyksien mukaan. Tiimivalmentaja huolehtii siitä, että oppiminen on jokaiselle turvallinen tapahtuma ja kyse ei nimenomaan ole passiivisesta yksinjättämisestä vaan aktiivisesta rinnalla kulkemisesta.

Valmistelu ja valmistautuminen

Valmentava työtapa korostaa läsnäoloa hetkessä. Se ei tarkoita oppijoiden kyttäämistä, vaan tilanteiden tunnistamista. Se on tasapainoilua puuttumisen ja puuttumattomuuden välillä – on tilanteita, joihin pitää puuttua, ja on tilanteita, joihin ei tarvitse, vaan oppijat selviytyvät kyllä, kun se heille suodaan.

Vaikka oppijat muotoilevat omaa oppimistaan, ei se tarkoita, etteikö valmentavalla opettajallakin olisi suunnittelutyötä. Suunnittelu tai pikemminkin valmistelu voi olla isokin osa työtä. Suunnittelu -sana on tässä yhteydessä siitä huono, että oppijalähtöistä oppimista ei voi täysin suunnitella – se ei etene tietyin askelin eikä lopputulos ole ennalta määrätty. Mutta valmisteluita voi tehdä ja kehittää itsessään myös kykyä muuttaa suunnitelmaa tarpeen mukaan. Se on valmistautumista hetkeen.

Valmentavassa opettajuudessa valmistautumistyö korostuu, sillä samalla suunnitelmalla ei voi puskea läpi kaikkia tilanteita – yksilöt ja tiimit eivät ole päivästä, kuukaudesta tai vuodesta toiseen samanlaisia.

Tärkein valmentajan taito on luopua hallinnasta ja ottaa tilalle kannattelu. Et hallitse prosessia mutta voit kannatella sitä antamalla raamit, joiden puitteissa oppijat voivat vapaasti toimia. Lopputulos on aina yllätys – mitä ikinä se sitten onkaan. Joskus onnistuneita tai vähemmän onnistuneita lopputulemia mutta se ei olekaan merkityksellisintä vaan se, että tunnistetaan opittu.

Kyllä, ammattimaisesti valmentajana toimiva opettaja hoitaa tehtäväänsä – ihan varmasti.

Teksti Teija Välinoro

Tiimiakatemia Global Oy